Balmainin suolasuihkeelta päivää
Hei, olen Balmainin suolasuihke. Saatatte tuntea minut kotimaista huippublogeista. (Joskaan niissä korkkini ei repsota.) Olen parhaimmillani kuvattuna valkoisissa hotellilakanoissa, joten täältä pesee. Olen the puteli.
Se, joka on oltava kylppärin hyllyllä, tai mistään ei tule mitään. En puhu vaikutuksestani ihmiskuontaloihin, vaan merkityksestäni sosiaaliselle statukselle. Aateloin naisen kuin naisen. Erottelen jyvät akanoista. Olen kallis huomioon ottaen, että olen vettä ja suolaa. Vesi ja suola eivät maksa vittu mitään. Mutta minussa on myös häivähdys äitelää parfyymia. Siitä tässä maksetaan. Ja tietysti tästä askeettisesta etiketistä. Ennen kaikkea siitä. Hienohan se on, myöntäkää ny.
Kantajani hiuksista teen holtittoman peikonpesän ja laitan hänet muikistelemaan peiliselfien merkeissä. Koska olen Balmainin suolasuihke ja loihdin kenestä tahansa rennon kaunokin. Saman efektin saisitte kyllä hieromalla pelkkää suolavettä tukkaanne, mutta hei, olen Balmainin suolasuihke.
Ei tässä nyt sitten paljon muuta. Ei ole paljoa kerrottavaa. Olen tosiaan vain muoviputeli, melko tyyris ja melko yliarvostettu, vaikkakin lajissani pätevä. Mutta lajissaan pätevä on myös Pirkan suolasuihke (muistaakseni neljä euroa).
Koska omistajani kirjoitti minusta sarkastiseen sävyyn, hän irtisanoutui juuri massapsykoosista, jossa ostetaan muotituotteita vain niiden symbolisen arvon takia. Hän on aivan erilainen kuin muut, eikä lainkaan markkinatalouden vietävissä. Tuliko selväksi?
Parhain terveisin,
Balmainin suolasuihke
