Laura loves

13.7.2011 laurafree

Smörgås-koulu

Tanska, oi Tanska. Tuo maa, jossa kaikki on hyvin. (Toistanko jo itseäni?) Nyt ei tosin puhuta Roskildesta tai Kööpenhaminasta, vaan voileivistä.

Keskustan pilvenpiirtäjähotellista loikattiin nimittäin loman puolivälissä paikallisten majoittajien luo Allerödin (en jaksa hakea sitä omituista ooöoöoöoöta) pikkukylään. Ulkomailla ihan parasta on kyllä asua paikallisten luona ja nähdä arkea. Sitä, mitä aamiaispöydässä oikeasti on.

Saimme eräällä lounaalla oppitunnin oikeaoppisista, klassisimmista tanskalaisista voileivistä. Tässä alkeet ummikolle – ei sille, ettei sillivoileipiä hotkittaisi Suomessakii.

Ensinnäkin. Leivän kuuluu olla tietysti tummaa. (No siis – toivottavasti ei ole ekperttejä paikalla. Kyllähän katkarapu-majoneesileivät ja semmoset tehdään sielläkin vaalealle. Mutta nyt puhutaan tummasta.) Kuulemma suomalainen Real vastaa aika hyvin oikeaa.

Siivu jaetaan neljään yhtä suureen neliöön (jos nyt haluaa olla erikoinen, niin vain kahtia).

Neljä täyteideaa:

1) Silli & kapris & kevätsipuli (silli leikataan omalla, pienellä puulaudalla, jota maku ei tartu muuhun!)

2) Salami & remoulade-kastike

3) Maksapasteija & paahdettu sipuli

4) Tomaatti & kananmuna

+ Villi kortti!

5) Tai sitten suklaa. Sekä tummaa että vaaleaa suklaata myydään juuri puolikkaan leivän kokoisina ohuina levyinä. Omituisen hyvinhän se siihen sopi, mutta silti. Apua.

Ps. Kuvan astiat saattavat paljastaa, että majoittaja on emigroitunut 20 vuotta sitten Tanskaan juuri Suomesta. Lasken jo paikalliseksi. Mutta rakkaus Suomi-astioihin tai Marimekkoon ei kuole. Ymmärrän. Vaikka maailman kiertäisi, ei Teemoja kauniimpia ole. Niin minäkin uskon.

Avainsanat: erja, leipä, matkailu, Matkustaminen, silli, smörgås, suklaa, tanska, voileipä

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Matkat

12.7.2011 laurafree

Neitsytmatka

Apua, päivät juoksevat! Kohta on joulu ja päivitän jotain ”heinäkuussa mie olin heinähommissa juu” -tyyppistä. Nyt ajan tasalle, muija!

Tulin puoli tuntia sitten juttukeikalta Helsingistä ja lösähdin suoraan sohvalle. Nyt paiskin vähän Lilyä kokoon ja sitten nukkumaan.

Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu Peipposessa, omalla mökillä. Koska olen kova tyttö fiilistelemään, minua nyyhkitytti koko ajan. Eka huussireissu! Eka maasta poimittu käpy! Eka se-ja-se! Ja koska olen epäspontaani ihminen, meinasin hermostua, kun jokainen haaveeni ei täyttynytkään. Olin vakaasti päättänyt, että ekana Peippos-iltana keitän kesäkeiton. Mutta yhtäkkiä kello olikin kahdeksan, Sulo menossa nukkumaan, soppakauha unohtunut ostaa, kummallakin sudennälkä… Jouduin lausumaan sanat ”no ehkä huomenna sitten, syödään tänään leipää”. Jos olisin spanieli, häntäni olisi lauseen aikana laskenut 100 astetta terhakasta yläviistosta koipien väliin.

Onneksi pääsin surkeuden yli appivanhempien jättämän cava-pullon avulla. Kiivettiin kertakäyttölasihirvitysten ja itkuhälyttimen kanssa kallioille ja katsottiin mieletöntä maisemaa. Saaren kuin taskunsa tuntevan miehen mukaan mökiltämme on saaren hienoin näkymä. Tiedä siitä, mutta käsittämätön se on: niin laaja, niin rauhaisa, niin kaunis, niin koskematon. Yhtäkään mökkiä ei missään, vaikka niitä kaikki lähisaaret on täynnä. Nudismikesät 2011 & beyond!

Emme me aivan yksin olleet. Kaukana vastarannalla hirvi harkitsi uimareissua ja lähikaltsilla pahansisuinen tiirajengi yritti ajaa meitä tiehensä. Ihmeellistä.

Tässä kuvina viikonlopun ihania, arkisia, ihmeellisiä ekoja kertoja.

Ekat aamukahvit.