Hallelujaa: uusi keittiömme on valmis! No okei, se on ollut valmis jo kuukauden, mutta en ole saanut aikaiseksi postata siitä, miten fiilareissa siitä olen. Superfiilareissa! (Katsokaa vaikka, meinaan mennä kaksin kerroin onnesta.)

Lupasin taannoin kertoa, miten persoonattomasta Ikea-keittiöstä (meidänkin tapauksessamme pelkkää simppeliä, mattapintaista valkoista moduulia) loihditaan pikkuniksein ihastuttava ja uniikki. Ystäväni Jenni Jokiniemi suunnitteli siis keittiömme ja on näiden neronleimausten takana. Jos minut olisi laitettu asialle, ties mitä olisi käynyt. (En oikeasti halua edes ajatella.)

Tässä ovat meidän keittiömme jekut:

1) Laatoitus. Tuo laatoitus! Eikö se nyt ole yksinkertaisesti makeinta, mitä olet tänä vuonna (okei, koko elämässäsi) nähnyt? En oisi koskaan keksinyt tuollaista ladontaa itse. Koko välitilan konsepti sai minut ahdistuneeksi. Mitä hittoa siihen laittaisi? Vaihtoehtokirjo oli järkyttävän laaja ja minä aivan sekaisin. Jenni linkkasi Pinterest-kuvan, joka sai minut tolaltani. Niin hieno sikinsokin-kalanruoto-homma. Olen yhä joka kerta täysin vaikuttunut kävellessäni keittiöön ja tuon nähdessäni.

2) Vetimet. Ikean lankavetimiä muistuttavat Ulvsbot ovat ihan kivat, mutta olin silti hysteerisen onnellinen, kun Jenni keksi nämä nahkavetimet. Niihin tarvittiin vain nudenvärisiä nahkapaloja, josta leikattiin mattoveitsellä suikaleita. Ne taiteltiin kaksin kerroin, tehtiin reikä, kiinnitettiin kauniilla mutterilla. Maailman helpointa. Ja toivat kliiniseen keittiöön ihanan orgaanista fiilistä (häpeän tuota ilmaisua, kohta alan varmaan puhua ihan rennosti ajan patinasta). Minulla oli pakkomielle pelkästä valkoisesta mutta Luojan kiitos Jenni jyräsi nämä vetimet läpi.

3) Ryijy! Ok, tämän keksin itse. Keittiö kaipasi jotain katseltavaa. Yhtä katseenvangitsijaa seinälle. Törmäsin netissä mahtavan Riikka Kantinkosken tekemään ryijyyn ja tarrasin siihen kiinni. Nyt joku fiksumpi varmaan kertoo, että ryijy on täysin soveltumaton keittiöön. Voin kuvitella, kuinka se imee rasvankäryt itseensä.. Mutta kattellaan. Toistaiseksi se on täydellinen tuossa. Tuo mummolafiilistä. Taas sitä orgaanisuutta tähän linjakkaaseen laatikkomaailmaan.

4) Lattia. Ruskea muovimatto teki tilaa valkoiselle laudalle. Kuten remppamies varoitti, se on täysin epäkäytännöllinen ja näyttää jo päivän arkielon jälkeen törkyiseltä. Se on silti maailman kaunein enkä kadu valintaa ollenkaan. Arvon vielä, palautanko Pappelinan mustavalkoraidallisen maton keittiöön. Nyt se on miltei turhan paljaan näköinen. Akustiikkakin on liian kaikuisa. Mutta toisaalta.. Äh.

Kaiken kaikkiaan olen törkeän tyytyväinen. Aikaa meni kaksi viikkoa ja pari päivää, rahaa alle 10 000 euroa (vaikka esim. jokainen kodinkone uusittiin). Parasta on, että kaikelle on nyt oma paikkansa ja keittiö on uskomattoman käytännöllinen. Mietin joka kardemummapurkille ja kahvimukille paikan, jossa se on juuri sopivalla hetkellä käden ulottuvilla. Mikä uskomaton nautinto.

Lopetan, ennen kuin alan kuulostaa jotenkin perverssiltä. Mutta keittiö. Oi keittiö!