Puoli vuotta ja pari päivää takana. Silloin pullautin uljaan pienen Uljas-vauvan maailmaan. Sulon vauva-ajasta jäi muistikuva, että puolivuotiaasta eteenpäin vauvat ovat maailman helpoimpia ja hupaisimpia pötkylöitä. Paree ois olla niin nytkin.

Koska päivänsankari on pukeutunut Kuka lohduttaisi Nyytiä? -teoksen kuvituksesta ammentavaan bodyyn, on syytä siteerata ulkomuistista Tove Jansson -klassikon päätösrivejä.

Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää,

nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää.

Pelon aikakausi on nimittäin nyt ohitse, sillä – hallelujaa – minulla ei ole tässä elämässä enää hoidettavana hirmuisen kauhistuttavia olentoja nimeltä pikkuvauvat.

Luultavasti. Vähän vauvakuumetta kyllä pukkais… Mutta ei, ei sittenkään. Olemme pariinkin otteeseen pohtineet Aleksin kanssa nopeasti, olisiko meistä tähän vielä kerran. Vastaus on aina yksimielinen: ”Ei, ei olisi.”