Tag: onni

Vanhoista valokuvista puheen ollen: maailmassa on yksi kuva, joka tekee minut onnellisemmaksi kuin mikään muu. Se katosi muutossa puoleksitoista vuodeksi, ja pillitin sen perään viikoittain. Kunnes viime viikolla ping, kellarista löytyi vielä yksi muuttolaatikko, jossa tämä aarre majaili. Nyt se nököttää taas takanreunalla ja hehkuu kosmista lämpöä ainakin kilometrin säteelle. Kuva on otetttu 60-luvun puolivälissä Helsingin […]

Tämä on niin länsimais-luterilaista, mutta voi, miten kovin spesiaaleja lauantait olivat jo lapsuudessani. Asuimme hämeenlinnalaisessa lähiössä. Lauantaisin lähdettiin aina keskustaan. Käytiin kirjastossa. Siellä oli muun muassa elokuvakerho Pätkis, jossa näytettiin aamupäivisin klassikkopiirrettyjä kerhohuoneessa. Lattia oli päällystetty patjoilla. Muistaakseni vanhemmat saattoivat käydä rauhassa valitsemassa dekkareitaan, kun me lojuimme siellä Myyrä-transsissa. (Nykyään moinen luokiteltaisiin heitteillejätöksi ja oletettaisiin, […]

Tästä on vasta hetki, mutta miten siitä tuntuu olevan ikuisuus? Kantarellisaaliista, kreiseistä mökkivaatekomboista, Pantone-mukillisista pressokahvia, maissilounaista, mobilen meditatiivisesta liikkeestä… Mehustelen mielessäni jo ensi kesää, vaikka tämän vuoden viimeinen reissu on vasta tekemättä.

Lilian on auki, juhlittu on!   Loppuillan kuvasaldo on tarkkuusasteeltaan seuraavan kaltaista, joten unohdetaan se. Tiivistetään seuraavasti: margaritakannu 17 euroa. Krapulan koosta (superpieni) päätellen kannuissa (olikohan niitä neljä) ei ollut alkoholia nimeksikään. En valita. Pelkän mansikkasurvoksen kittaaminenkin on hyvä tapa viettää lauantai-ilta, jos seura on parhaasta päästä.

Tänään on onnen ilta. Saa pukeutua niin fiineihin vetimiin kuin tahtoo, eikä silti ole ylipukeutunut. Saa kipsutella koroissa ja kirota särkeviä kinttuja – sekä sujauttaa jossain vaiheessa tennarit korkkarien tilalle. Saa pussailla rakkaita naisia, joita saapuu kaupunkiin aina myyttisestä Helsingistä saakka. Saa hipelöidä vintage-kolttuja ja siemailla samalla gin & toniceja. Saa testata viimein henkiin heräneeen […]

Prikulleen vuosi sitten avopuoliso lähti töihin viimeistä kertaa ennen pitkää kesälomaansa. Olin jo kuukausia aiemmin vitsaillut, että tuo perjantai 2.7. olisi vauvalle paras synttäripäivä: isänsä saisi olla kotona maksimimäärän – koko kesäloman + koko isyysloman. Neropattilapseni oli kohdussa tarkkaavaisena ja miellyttämishaluinen (harmi, että tuo piirre on kadonnut matkan varrella). Tuon aamun vaihtelin sängyssä asentoa ja […]

Joo, tämä on kyllä festariteltta minun makuuni. 17. kerros, 12 suurta ikkunaa kahteen suuntaan yli koko Kööpenhaminan. Näkyy esteettömästi tivoli valoineen, hulinoineen, laitteineen. Kirkontorneja, loputtomasti kauniita punaisia kattoja. Nostokurkia, liikenneruuhkia. Miljoona polkupyörää & muurahaisarmeijaa muistuttavaa ihmisvirtaa. Raatihuone, rautatieasema. Horisontissa meri ja tuulivoimalat. Ihan uskomatonta. Jalkapallokentän kokoinen kylppäri, jossa sielläkin yksi seinä ikkunaa. Ei tartte mennä […]

Onko maailmassa mitään niin ihanaa, tärkeää ja onnellistuttavaa kuin leikkokukat? Eipä kai. Koti ja sielu voivat hyvin, kun huushollissa on ainakin yksi kaunis, kukkiva oksa. Ihka ensimmäinen ätienpäiväkimppuni on vieläkin voimissaan ja saa huulilleni typertyneen hymyn joka kerta, kun vilkaisen sen suuntaan. Mikä klassinen, mutta hupsun rönsyleivä kombo. Ihanat, tärkeät ja onnellistuttavat -lista, bubbling under: […]