Tag: vanhemmuus

No niin. Tänään. Vassokuu. Silvuplee. Viitsisitsä? Kas tässä 17 ylimääräistä kiloa, joista vauva, istukka ja lapsivesi muodostavat ehkä ehkä maksimissaan kuusi. Muu on ihan puhdasta läskiä – sponsored by Taffel, joulusuklaa ja Rantakertun hampparit. Motivuksen superkortti kevätkaudeksi ostettu jo! Kohta kuntoillaan aivan perkeleesti.   Jaa niin mutta siis se lapsi eka. Haloo, täällä kalenteririippuvainen kontrollifriikkiäitisi. […]

Ennen vanhemmaksi tuloa ei voinut mitenkään käsittää, miten suuri juttu oman lapsen päivähoito on. Minulla oli yksioikoinen käsitys siitä, että siinä vuoden kieppeillä se lykätään tarhaan ja that’s it. Vasta äitiytymisen myötä tajusin, että on muitakin vaihtoehtoja kuin tarha, ja että kaikille se lykkääminen ei ole helppoa, vaikka olisi kuinka hinkumassa takaisin töihin (kuten minä). Niin, […]

Iisa täs moi! Oon luonnonmukaisuudesta inspiroituva käsityöihminen, jonka lemppariasioita elämässä ovat uuden oppiminen ja aamupuuro. Blogiin taltioidaan havaintoja ekologisuudesta ja tee-se-itse elämän yhdistämisestä, siirrytään kasvisruokavaliota kohti ja nautitaan yksinkertaisesta, ihan tavallisesta elämästä.

Anteeksi nyt vaan, mutta olen todella hyvä suunnittelemaan reissuaikatauluja niin niillä kuuluisilla lapsen ehdoilla kuin äidin mielenterveyden ehdoillakin. Tämän totesin taas mainion, täyteen pakatun Helsingin-reissumme päätteeksi. Valitsin suorastaan täydelliset bussivuorot Sulon päiväuniaikojen kannalta. Ja oman Olivian-lukemiseni kannalta. Leppoisaa. Herättyään jossain Paimion kohdalla (Paimio on tässä yhteydessä symbolinen termi varsinaissuomalaiselle maaseutupitäjälle, en tiedä ollenkaan, kulkeeko Hki-Tku […]

Anekdootteja lapsiperheulottuvuudesta, osa miljoona. Juuri kun pääsin brassailemasta sillä, että lapseni ei todellakaan syö mitään lisäainepaskairtokarkkeja ja sillä, että hän syö aivan samaa ruokaa kuin aikuiset eikä mitään Kalle Kipparin Nauravia Nakkeja, keikkuu eteemme ruokalista Köpiksen Tivolissa, ja joudun puntaroimaan, tilaanko tosiaan lapselleni 30 euron sushiannoksen vai jotain ihan muuta… Siellä se on piilossa taka-alalla, […]

Sulo täytti viime viikolla kaksi. Onnea, ihana pieni poika. Merkkipäivää juhlistettiin isäni luona sukulaisten ja kummien voimin. Tulimme kemuihin miltei suoraan hippileiriltämme, joten pitopöytäkontribuutioni koostui ”viipaloit perunat, valelet niitä pestolla, murustelet päälle fetan” -piirakkatäyteohjeistuksesta (äitini teki työtä käskettyä) ja muutaman setelin ojentamisesta Café Laurellin tiskin yli. (Laurellin kakut ja leivokset ovat hinta-laatusuhteeltaan ihan naurettavaa kamaa, […]

Tietävätkö muut työmatkailevat mamat tämän tunteen? Päivät kuluvat hienosti, suhaten ja säätäen, työtä tehden ja nauttien, fiilistellen ja kiireillen, oman homman parissa. Mutta illalla, kokolattiamatolla kuorrutetussa hotellihuoneessa iskee hillitön ikävä. Sellainen, kun sata hyttystä pistäisi ihoa samaan aikaan. Sellainen, etten kestä, on pakko juosta lentokentälle ja päästä kotiin. Varsinkin, jos löytää villasukkia etsiessään matkalaukusta jonkun […]

Blogin tarkoituksena on auttaa muistamaan ne arjen perusruoat sekä juhliin tehdyt herkut sekä kaikki muut perheen hauskat hetket.

Perheen äidillä että isällä on usein kuitenkin kultakalan muisti, joten jonkinlainen dokumentointi on todettu tarpeelliseksi.

Tämä on niin länsimais-luterilaista, mutta voi, miten kovin spesiaaleja lauantait olivat jo lapsuudessani. Asuimme hämeenlinnalaisessa lähiössä. Lauantaisin lähdettiin aina keskustaan. Käytiin kirjastossa. Siellä oli muun muassa elokuvakerho Pätkis, jossa näytettiin aamupäivisin klassikkopiirrettyjä kerhohuoneessa. Lattia oli päällystetty patjoilla. Muistaakseni vanhemmat saattoivat käydä rauhassa valitsemassa dekkareitaan, kun me lojuimme siellä Myyrä-transsissa. (Nykyään moinen luokiteltaisiin heitteillejätöksi ja oletettaisiin, […]

Olipa kerran itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivänä meidän suvussamme leivotaan pipareita – kukin tahollaan. Minulla on joka vuodeksi uusi resepti. Jatkan kokeiluja, kunnes löydän sen täydellisen. Tämän vuoden kokelas oli nimeltään ruispiparit. Sittenhän kävi niin, että unohdin hankkia ruisjauhoja, joten muutin ne spelttipipareiksi. Mutta asiaan! UUnelmoin idyllisestä pyhäpäivän leivontasessiosta Sulon kanssa. Äiti ja poika, auvoisaa kaulimista ja hauskoja […]