Lauantai-illan terveisiä
Nukkumatti on taas tainnut unohtaa meidän asunnon iltakierroksellaan, sillä mieheni on nukuttanut poikaa jo tunnin. Vielä vartti sitten makuuhuoneesta kuului tinttanttallallei, joten minulla taitaa olla tässä oikein hyvä hetki tulla kirjoittamaan tänne päivän kuulumisia. 😉
Vaikka olen todella innoissani lähestyvästä muutosta, niin nyt minut on vallannut sellainen ”äkkiä kaikkiin kahviloihin ja museoihin, tehdään mahdollisimman paljon kaupunkijuttuja” -olotila. (Vaikka ne kahvilat, kaupat ja museot ovat edelleen vartin ajomatkan päässä, enkä muutenkaan nyt päivittäin missään museoissa ole rampannut.) Tämän kaupunkilaisuushuumani valtaamina lähdettiin heti aamulla Vapriikkiin. Ihasteltiin matkalla tuttua höyryveturia, joka on noussut pojan kaikkien asioiden top kymppilistan kärkeen. Tarkoitus Vapriikissa oli ehtiä tällä kertaa sinne luonnontieteellisen näyttelynkin puolelle, mutta nuo kaksi innostuivat jääkiekkonäyttelystä ja lelunäyttelystä tuntikausiksi. Juotiin kahviossa pillimehua ja kaffet, ja minä yritin näyttää edes hiukan innostuneelta muiden tuijottaessa herkeämättä jäkispeliä jättiscreeniltä. Voi Vapriikki, tänne me tullaan kyllä jatkossakin, vaikka asuttaisiinkin vähän kauempana.
Olen aina luullut, että Vapriikissa on valokuvaaminen kielletty. Ihmettelinkin, kun tosi monilla keikkui kamera kaulassa, ja mieheni valisti minua, että se kuva jossa välähtävän kameran päällä on rasti, tarkoittaa kiellettyä salamankäyttöä. 😀
Olen ennenkin hehkuttanut täällä Vapriikkia, mutta teen sen taas. On meinaan niin kiva paikka kulkea lapsen kanssa, kun joka puolelta löytyy niin paljon kokeiltavaa ja ihmeteltävää, eikä pelkkää lasivitriinien taakse tuijottelua.
Illalla valmistin sushia ensimmäistä kertaa alusta loppuun itse. Näissä hommissa konkari ystäväni opetti minulle valmistusprosessin tovi sitten, ja nyt uskaltauduin sitten kokeilemaan ihan itsekseni ilman neuvonta-apua. Olin kuulemma innoissani kuin pikkulapsi, kun sain pyöräytettyä lautasellisen ihan ok:sti! Tulihan niistä osasta hieman erikokoisia, ja keitin hiukan liian vähän riisiä, mutta oli silti aivan törkeän hyvää. Jopa ei niin sushin ystävä -mieheni kehui näpertelyjäni, joten ei voinut ihan metsään mennä!
Laitoin pojalle hiukan sivuun rullien täytteitä omalle lautaselle, ja arvatkaa kuka halusi välttämättä omat puikot. Voi sitä keskittymisen määrää ja yritystä! <3 Ihan vielä ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, ja sekös sitten harmitti.
Samaan aikaan kun heitän hieman haikeana jäähyväisiä kaupunkielämälle, olen aivan innoissani lähenevästä muutosta. Pinterest-seinäni pääni pursuilee ideoita, tapetteja, tyylejä, fiilistä, kaikkea. Tännekin saattaa tässä kevään mittaan ilmestyä muutamia sisustusjuttuja, aihe josta en olisi tänne Lentoaskeleihin uskonut pääseväni kirjoittamaan! :) Hieman houkuttelisi Tampereella vielä huomenna pyörivät Asta-messut, mutta onkohan siellä enemmänkin vain kaikkea enemmänkin rakentamiseen kuin sisustamiseen liittyvää? Onko kukaan käynyt siellä?
Oho, nyt on ollut jo tosi pitkään hiljaista. Tässä taitaa olla käynyt nyt niin, että kaikki muut ovatkin jo unten mailla!
Hyvää yötä! <3