Te kysyitte, minä vastasin
Jatketaan kysymyspostauksen toisella osalla. Kiitos kysyjille! 🙂
Nyt mietin tätä kysymystä, ja huomaan uudella tavalla tuon sun bannerin tekstin! Lentoaskeleita 🙂Miksi sä olit valinnut sen nimen? Kiinnostaa todella! Aavistitko jo silloin, että todella lentäisitte noin kauas??
Lentoaskeleita-nimi on tullut sellaisessa onnellisuuskuplassa vauvahormoneissa leijaillessa: aina kun olen todella onnellinen, huomaan näkeväni unia, joissa yks kaks havaitsen osaavani lentää. Ponnistan askeleita ylemmäs ja ylemmäs ja sitten osaankin liikkua pomppien, kohota puiden ylle. Se on todella siistiä ja rakastan noita unia! Polttareissani pääsin hyppäämään tandem-hypyn laskuvarjolla ja silloin ajattelin, että ai tältä se lentäminen tuntuu. Aika samalta kuin unissa.
Olen aina haaveillut ulkomailla asumisesta, mutta tuo haave asettui vuosiksi jonnekin taka-alalle. Miehelläni oli aina ollut sama haave ja sitten siitä tulikin yhteinen takaraivossa kutkuttava ajatus, jota palloteltiin vuosia. Se kasvoi ja kasvoi, kunnes päätimme tarttua tilaisuuteen, mikäli sellainen tulisi ja sitten se tulikin melkein saman tien. Be careful what you wish for because it might come true. 😉 Silti en olisi osannut ikinä arvata, että löydämme itsemme täältä Yhdysvaltojen ”syvästä etelästä”.
Jos saisit viettää päivän kenen tahansa kanssa, kuka se olisi? (Saa olla edesmennytkin tyyppi – täällä ei elämäpisteitä lasketa.)
Ehdin jo vastata kysymyspostauksen alle, että valitsisin saman tien läheisiä ihmisiä Suomesta. Mutta heti seuraavana minulla tulee mieleen Fredrika Runeberg, joka on jäänyt mieleeni Suomen kirjallisuushistorian tunneilta varsinaisena supernaisena. Ihan oikeasti, olen ihan satavarma, ettei Johan Ludvig olisi pystynyt runoilemaan itseään kansallisrunoilijaksi ilman Fredrikaa! Tuo nainen hoiti monta lasta samalla kun paapoi miestään (ja kesti vaikka mitä ihmeellisyyksiä tältä), huolehti talosta ja puutarhasta samalla kun kirjoitti itsensä ensimmäisten suomalasten naiskirjailijoiden joukkoon. Tuosta luennosta lähtien olen vain miettinyt, että miten hitossa hän teki sen. Jos pääsisin matkaamaan ajassa 1800-luvulle, niin haluaisin nähdä, nukkuiko tuo nainen ikinä tai mitä taikajuomia hän mahtoi itselleen sekoittaa.
Suvustani löytyy myös melkoisia supernaisia, jotka olisi ollut upeaa tavata. Kirjoitinkin heistä joskus.
Sen lisäksi tuli mieleen, että kun joskus mainitsit miehen pitkistä päivistä, niin miten vietätte sateisen kotipäivän.
Jos meillä on auto käytössä, niin sitten lähdetään yleensä esimerkiksi kauppakeskuksen leikkipaikalle, lastenmuseoon tai muuhun sisätiloissa olevaan leikkitilaan. Jos ollaan kotona ilman autoa, niin sitten sadepäivien ikisuosikki on leipominen, jos vain ainekset esim. helppoihin sämpylöihin löytyvät kaapista! Sadepäivät ovat myös täydellisiä vaikkapa sormiväreillä taiteiluun. :)
Mitä tekisit jos saisit viettää kokonaisen päivän miehenä? :D
Apua, kuten kysymyspostauksessa vastasinkin niin tähän kyllä tekisi mieli vastata juuri niin miten aita olisi matalin, mutta skarpataanpas nyt vähän! :D Nyt keksin! Kulkisin ympäriinsä kokeillen, saako miehenä esimerkiksi erilaista kohtelua. En kyllä keksi muuta paikkaa kuin Victoria’s Secretin, jonka asiakaspalvelua mieheni kehui joululahjaostoksilla käväisyn jälkeen. Minä taas sain seistä tumput suorina yksinkertaisen kysymyksen kanssa jouluruuhkassa, kun myyjättäret palvelivat kaikkia lahjaostoksille eksyneitä hämmentyneen oloisia miehiä. :D (Oikeasti sellaisia paikkoja ei kai edes montaa ole, missä miehet saisivat erilaista kohtelua, joten vähän tylsä päivä voisi tulla ja saattaisin päätyä siihen ekaan vastaukseen) Olipas hauska kysymys mutta tyhmä vastaus! :D
Ja kysymys: mikä asia tekee sut onnelliseksi juuri nyt ?
Perhe. Hullut iltapäivädiscoilut lasten kanssa, yhteiset retket, lasten unituhina. Sisarussuhteen muodostumisen seuraaminen. Se, että ollaan kaikki terveitä. Ne hetket täällä uudessa maassa, kun huomaan aluksi outojen asioiden sujuvan jo ihan helposti ja rutiinilla, että on muodostunut ne vakkarijutut ja löytynyt ystäviä. Lähestyvä kevät ja kaikki seikkailut!
Kerro yhdestä normaalista arkipäivästäsi.
Oikeastaan voisin tehdä ihan uuden arkipäiväpostauksen! Joulukuussa sellaisen teinkin, mutta meidän arki on melkoisesti ehtinyt muuttua.
Mua (sattuneesta syystä) kiinnostaa lasten sisarussuhde, miten menee? Ihan käsittämättömän hyvin. (Kop kop). Isoveli on melkoinen idoli sisarelleen ja päivittäin jaksaa hienosti leikittää ja huomioida myös siskoaan. Molemminpuolista mustasukkaisuutta äidistä on kyllä nykyään välillä havaittavissa ja isoveljellä menee toisinaan hermot, kun sisko ylettyy yhä ylemmäs ja ylemmäs nappaamaan lelut ja sotkemaan leikit. Ja vähän kiinnostaa myös mitä blogeja itse luet? Tosi vaihtelevasti kaikenlaisia blogeja laidasta laitaan! Tykkään niin muoti&lifestyle- kuin perheblogeistakin, sekä sellaisista, jotka ovat kirjoitettu kauniisti tai joissa on vähän painavampaakin sanottavaa. Kavereiden blogeja luen säännöllisesti ja Facebookin ja Instagramin kautta myös välillä, kun joku linkkaa postauksen. Välillä en käy kuukauteen jossain blogissa ja sitten ahminkin monta postausta kerralla. Jos alkaisin luettelemaan kaikkia, niin listasta tulisi ihan oman postauksensa mittainen, mikä voisikin olla ihan kiva idea: sellainen blogivinkkipostaus? Mikä on sun unelma-ammatti? Lapsesta asti olen unelmoinut siitä, että jonain päivänä minusta tulisi kirjailija. En ole vuosiin sanonut tätä ääneen, saati voinut kuvitellakaan kirjoittavani sitä julkisesti blogiini. Kai pelkään, että joku nauraisi haaveelleni ja lyttäisi sen sanomalla, ettei siitä mitään tulisi. Opiskelen kirjallisuustiedettä ja sen myötä itsekritiikki on noussut älyttömän ankaraksi. Luulen, että löydän itseni valmistuttuani opettamasta ja toivottavasti myös kirjoittamasta. Miten päädyitte noihin lasten nimiin? Molemmat lasten nimet ovat syntyneet ihan ihmeellisellä yksimielisyydellä. Molemmilla kerroilla kävi ilmi, että ajattelimme mieheni kanssa täsmälleen samaa nimeä. Toiset nimet on poimittu suvusta. Kysymyspostauksen Amerikka-aiheinen osa täällä! Lentoaskeleita Facebook / Instagram /lentoaskeleita@gmail.com PS. Postauksen loppu menee jostain kummasta syystä väkisin pötköksi, vaikka miten muokkaisin, pahoittelut siitä!