Olen ilmeisesti päättänyt keski-ikäistyä näin kahdentenakymmenentenä kolmantena ikävuotenani. Syynä tähän ovat muovikipot. Täten tunnustan julkisesti (hieman häpeillen) olleeni eilen elämäni kolmansilla Tupperware-kutsuilla. Vaikka olenkin jo kolmilla kutsuilla käynyt kuuntelemassa luentoa näiden supermuovikulhojen ominaisuuksista, minun täytyy myöntää että minulla on Tupper-etiketti livahtanut hiukan ohi. Eli kuinka käyttäytyä, miten suhtautua, missä kohtaa ihailla ääneen astioita. Suurinpana ongelmanani on pokerinaama […]

Pari -kolme kuukautta sitten leikkikaaressa roikkuvat eläimet olivat jänniä alhaalta ihmeteltyinä. Niitä tarkasteltiin silmät pyöreinä, välillä tomerasti viuhtovat kädet onnistuivat heilauttamaan virtahepoa tai nappaamaan kirahvia jalasta.   Nyt meno alkaa olla melko toisenlaista, suorastaan hurjaa etten sanoisi.   Nyt vauva on kuitenkin todennut, ettei viitsi enää leikkiä aina samalla tavalla. Hän nappaa lelut yksi kerrallaan […]

Olen toisinaan melko perso turhamaisuuksille. Mummuni mukaan olen kova flikka pöökkäämään, eli Rauma-Suomi käännettynä tämä taitaa olla laittautumisen ja turhamaisuuden yhdistävä verbi. Oikeastaan olin, sillä nykyminä harrastaa tätä melko vähän enää.  Sain mieheltäni ylläri-lahjakortin geelikynsiin, ja voi kuinka nämä glitterhippuset sormissani ovatkaan piristäneet minua! Heti on vähän pöökätympi olo. Puhumattakaan parista tunnista kynsisalongissa, ihan vain paikallaan istuen, […]

Äsken d-vitamiinia antaessani metallilusikan kilahdus paljasti syyn muutamalle hyvin levottomasti nukutulle yölle, vesihanamaiselle kuolaamiselle, ”ja minähän en nuku”-itkukohtauksille päikkäreiden yhteydessä, tissiraivareille ja tänään vuotamaan alkaneelle nenälle. Pienen pieni ylähampaanpoikanen on tämän kaiken takana.   Vauvalle puhkesi kaksi alahammasta jo kuukausi sitten, ja minä ihmettelin että mitä se kaikki kohu hampaiden puhkeamisesta oikein meinaa. ”Ai miten niin hampaidentulo […]

Kulunut kesä oli hyvin erilainen kuin muut kesäni.  Tällä kertaa en viettänyt kesääni kesätöissä vapaiden viikonloppujen vähyyttä harmitellen, en valvonut kertaakaan yön läpi  maailmaa parantaen saunamökin kuistilla, huomannut yksien venähtävän baari-illaksi tai pyöräillyt ennen iltavuoroa lähipuistoon muiden auringonpalvojien sekaan.  Tänä kesänä perheeseemme maaliskuussa tupsahtanut uusi jäsen laittoi minun ja mieheni kesätraditiot uusiksi. Mennyt kesä tosiaan oli erilainen, […]

Edellisessä postauksessa jo vihjailinkin uudesta harrastuksesta, eli vauva ja minä aloitimme muskarin! Kyseessä on musiikkiopiston Musavauvat-ryhmä, joka on suunnattu 3-12 kuukauden ikäisille vauvoille.  Olen usein vitsaillut, että voi vauva parkaa kuinka epämusikaaliset geenit hän onkaan saanut. Rakastamme molemmat mieheni kanssa liikaa musiikkia edes yrittääksemme tuottaa sitä itse millään keinolla. Mutta kuten lempparibändini RHCP:n ihana sekopäinen […]

Ihaninta äitiyslomalla ovat aamut. Viikonloppuaamut, arkiaamut, tykkään jopa maanantaista kello kahdeksalta. Kännykän herätyskellon sijaan saan herätä kiljahteluihin ja kuolaiseen hymyyn. Höpötellään ja naureskellaan ihan rauhassa aikamme, ja pian vauva nukahtaa uudestaan. Välillä jatkounet vauvan vieressä voittaa, toisinaan aamupala ja aamulehti. En sovi aamupäiviksi menoja, ollaan vaan ja ihmetellään.  Olen aina luullut olevani aamuvihaaja, mutta olenkin […]

Hui -huomasin vastaavani eilen eräälle vauvan ikää tiedustelevalle mummulle että tää on nyt viisi kuukautta. Juurihan silitin vauvan lakanoita (ihan totta, ja kuvittelin vielä tekeväni niin vauvan synnyttyäkin, hehe!) ison mahani kanssa, viikkailin 52 senttisiä vaatteita pinoihinsa ja nukuin tyyjä polvien, nilkkojen ja vatsan tukena. Äsken vielä tuin hentoa niskaa ja puin tumppuja pienten sormien suojaksi. Ja nyt […]

Vielä perjantaina ajattelin kirjoittaa tänne seuraavaksi kengistä. Talvikengistä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin mutkia seuraavista syistä: – Olen kävellyt kaksi päivää paljain jaloin. – Vaunulenkkien taustamaisemina on toiminut kerrostalojen sijaan peltoja ja olen nähnyt lehmiäkin. – Olen syönyt kermavaahtoa ja mansikoita lätyillä, enkä laskenut kuinka monta. – Kelasin virvelillä ahvenen järvestä. – Sain kalan ja melkein itkua […]

Aamupäivällä minä ja vauva piipahdimme ystäväni luona kenkäasioissa. Me hössötimme tohkeissamme talvikenkäjuttuja vauvojen makoillessa vierekkäisissä sittereissään. Äkkiä kaksi mammaa alkoi kiljua: eii kato ne pitää kädestä, emmääkestä! KAMERA!? Meidän poitsu loi pitkiä haikeita katseita pieneen neitoseen. Tyypeillä on ikäeroa kolme viikkoa. Voivat sitten vanhempina katsella että tuolloin jo oltiin kavereita.  Voi muruset! <3