Noviisi sisustaa

Muuttoomme on vielä noin kuukausi, mutta sisustusvimmani perusteella voisi kuvitella, että muutto tapahtuisi viimeistään huomenna, tai oikeastaan että olisimme jo roudanneet tavaramme uuteen kotiin. Hassua tässä on, että minä en ole koskaan ennen ollut oikeastaan kovinkaan intohimoinen sisustaja. Huonekalut on hankittu vain tarpeeseen, enkä ole ollut erityisen kiintynyt niistä yhteenkään. Ihan nättiähän meillä silti on täälläkin, mutta harkittua tai erityisen panostettua, ehei. En ole lukenut ainoaakaan sisustuslehteä koskaan kokonaan, en seuraa remppaohjelmia tai lue sisustusblogeja.

Paitsi nyt. Kotivinkki ja Pinterest ovat nousseet nyt flunssaillessa parhaiksi kamuikseni, ja kyselen facebookissa, kuka olisi maalannut laminaattinsa Betoluxilla (En kehdannut enää myöhemmin korjata, että hups, siellä onkin parkettia).

Hauskaa on, että tähän asti asuntomme ulkonäköön melko välinpitämättömästi suhtautunut miehenikin on innostunut tulevan kotimme sisustuksesta. Asiaan vaikuttaa toki se, että tähän asti olemme asuneet vuokralla, ja nyt tästä uudesta asunnosta tulee ensimmäinen omistusasuntomme. Ihan iki-iki-oma koti.

Seuraavat asiat ovat jo selkiytyneet:

  • Meille ei tule kauttaaltaan valkoista kotia. Niin seesteiseltä ja rauhoittavalta kuin minusta tuollaiset valkeutta hohtavat kodit näyttävätkin, niin olemme nyt yhteistuumin todenneet, että meille tulee väriä. Valkoistakin toki, mutta huomasin, että olemme molemmat ”pinnailleet” Pinterestistä eniten sellaisia sisustuskuvia, joissa on käytetty valkoisen rinnalla myös värejä. Yllätyksekseni myös pastellisävyt tekstiileissä näyttävät tosi kivoilta.
  • Kotiimme hiipii mitä luultavimmin joitain vaikutteita 50-luvulta. Olen seurannut koko viikonlopun nettikirppiksiä etsien 50-60-lukulaista sohvaa, jossa olisi kiva verhoilu ja puiset jalat. 
  • Yritetään löytää huonekaluja mahdollisuuksien mukaan käytettynä. Uskon jotenkin, että ne täydelliset ja persoonalliset huonekalut tulevat tupsahtamaan kohdallemme, kun vain jaksetaan etsiä. En tule suostumaan yteenkään kompromissiin. Alakerran takkasyvennykseen keksimme anopin kanssa jo aivan täydellisen vanhan pinnaselkäisen vuodesohvan, joka on maannut ilman käyttöä heidän varastotiloissa turhan pitkään. Siitä tulee vielä jännittävä kunnostusprojekti! (En voi uskoa puhuvani ”jännittävistä kunnostusprojekteista”).
  • Haluan pitää lattiat ja seinät väritykseltään neutraaleina, mutta muutamalle seinälle tahdon jotain ihanaa 50-luvun tyylistä tapettia. 
  • Niin ja alkuun taidetaan asua hetki vain yläkerrassa, sillä tahtoisin hioa alakerran kirsikkapuisen parketin ja maalata sen valkoiseksi sillä Betoluxilla (ankaran googletteluni tuloksena kaikki taitavat suositella siihen puuhaan tätä). Ehkä parempi tehdä homma heti, ennen kuin kannetaan mitään tavaraa alakertaan. Olen kyllä saanut jo muutamia epäilyjä muilta tahoilta, että sitä ei niin vaan hiota ja maalata, mutta minäpä en aio lannistua.

Olen mennyt jotenkin ihan pois raiteiltani tämän sisustusinnostukseni kanssa. Minulla oli eilen vielä hiukan kuumetta, mutta halusin lähteä ihan vaan piipahtamaan sänkykaupoilla, kun kerran joka puolella on niin loistavia tarjouksiakin. Anoppini tuli meille vahtimaan vielä kipeää poikaamme, ja kierrettiin kaikki Tampereen huonekaluliikkeet läpi. Makoilin kymmenillä eri sängyillä, ja vakuuttelin miehelleni, että ihan hyvä olohan tässä on, hyvin voidaan kiertää vielä pari kauppaa. Onneksi kyllä mentiinkin, sillä löysimme Kalevan Askon muuttohärdelleistä kaiken maailman superominaisuuksilla höystetyn sängyn lähes puoleen hintaan! Toivon, että nämä kaikki äly -ja muistiominaisuudet siirtyisivät sitten sängystä minuunkin yön aikana, eheh eheh. Tänään taas olin puolikuntoisuudestani huolimatta ensimmäisten asiakkaiden joukossa Bauhausissa haalimassa värikarttoja. Totta kai ne ovat juuri tänä sunnuntaina ehdottoman tarpeellisia.

Saa nähdä mitä tästä vielä tulee, sillä minä en tunnetustikaan ole nätisti sanottuna mitenkään kovin kätevä käsistäni. Niin tai eläessäni hionut tai maalannut mitään, mutta nyt olen aikeissa tehdä molempia kokonaiselle alakerralle. Niin ja eikös ne portaat mene siinä vähän niin kuin samalla? 😉 

Eli tämä on lähtötilanne blogini ensimmäisille sisustusjutuille, joita joudutte saatte tästä lähtien välillä lukea täältä. Yritin innoissani ottaa screenshotteja Pinterest-seinästäni jutun kuvitukseksi, mutta enhän minä edelleenkään osaa moisia hienouksia tällä Macilla vielä tehdä. Mitäs siis sanotte, olisiko teistä kivaa lukea jatkossa silloin tällöin tästä kotiprojektista? (Kunhan tosiaan päästäisiin nyt ensin muuttamaankin!) Entä löytyykö sieltä remonttitaitajia, osaako kukaan sanoa, että miltä tuo parketin maalaaminen kuulostaa?

Kommentit (13)
  1. Se meidän maali oli Betolux akva. En osaa sanoa mitä tulee jos maalaatte parketin päälle, mutta ite olen huomannut, että vaikka laminaatti itsessään on kestävää, niin valkoinen maali teki siitä jollain tavalla aremman. Poikakin kun heittelee leluja keittiön lattialla, niin aika helposti jää jälkiä – aivan kuin lattia olisi ns. pehmeämpi. Sama homma, jos jotain tippuu lattialle ihan pieneltäkin korkeudelta. Normaalistihan latimaatin kanssa ei olisi välttämättä tämmöstä ongelmaa. Tai en uskoa ainakaan. 🙂

    Mua ei tosiaan niinkään laittaa, että lattiassa on klommoja ja naarmuja, se tekee siitä kivan eläväisennäköisen ja erikoisen. 🙂 Laita tänne sitten väliaikatiedotuksia, että mihin päädyitte.

    1. Joo olen ihan samaa mieltä, että ne klommot ja naarmut ei edes haittaisi tämäntyylisessä lattiassa! 🙂 Okei eli teillä oli sitä vesiohenteista Betoluxia, olen ymmärtänyt että parketille pitäisi varmaan valita se hiukan tujumpi Betolux. Täytyy varmaan jututtaa vielä jotain lattia-ammattilaista, mutta täytyy sanoa, että sormia jo niin syyhyttäisi ryhtymään lattiaremppaamaan! Äh, vielä kuukausi!

      1. Ööööö varmaankin..? 😀 koska on pinnaltaan niin pehmeä. Kannattaa jutella ammattilaisen kanssa joo, ennen kuin alkaa itse soveltamaan. Jos jokin meneekin pieleen, alkaa harmittamaan kun kyse on niinkin suuresta projektista kuin lattiasta. 🙂

  2. Hahaha 😀 ei me olla parkettia maalattu, mutta toi meidän keittiönlattia, joka on laminaattia, maalattiin valkoisella maalilla ( en nyt muista millä ) ja se on näin käytössä kulunut aika paljon. Meillä on pieni keittiö ja jouduttiin maalaamaan lattia ainakin kolmeen kertaan ja kesti kuivua viikon verran. Se ei ollut niin kiva projekti. Mä haluaisin niin kovin valkoisen lankkulattian ja nyt mun meidän keittiön lattia on aika kulunut, muistuttaa se edes vähän mun kuolaamaa vanhaa lankkulattiaa. 😀 koloja ja naarmuja siellä ja täällä. Mä selvitän mieheltä ton maalin, millä maalattiin ja laitan sulle sitte kommenttia tänne.

    1. Olipa kiva kuulla jonkun tarina tälläisesta maalausprojektista! 🙂 Minä juuri eilen mietin myös tuota, että kun kerran rakastan sellaisia valkoisia vanhoja lankkulattioita, niin ne parketissa mahdollisesti olevat kolot eivät välttämättä olisi minulle mikään maailmanloppu, vaikka vähän näkyisivätkin! 😀 Mieheni ei tosin ihan ollut samalla aaltopituudella tämän asian suhteen, mutta ehkä saan asian avartumaan hänellekin vielä… 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *