Eräällä kurssilla pohdittiin kerran, milloin tiedostaa oman suomalaisuutensa  eniten. Ympäri luentosalia sateli melko yksimielisenä vastauksena, että suomalaisuutensa tiedostaa oikeastaan vain ulkomailla. Tottahan se on: aika harvoin suomalaisuuttaan tulee kotimaassa miettineeksi. Viime joulukuussa tänne Etelä-Carolinaan muutettuamme me muutuimme suomalaisista ulkosuomalaisiksi ja on todella hassua, kuinka tuossa sanassa suomalaisuus kytee ihan eri tavalla. Kuinka suomalaiset piirteensä äkkiä tunnistaakin ihan eri tavalla, vaikka ei itseään stereotyyppisenä perisuomalaisena pitäisikään. Nykyään minulta jo luontevasti soljuva small talk, jatkuvat tervehdykset, excuse me’t ja jopa maa’mittelu olivat ihan valtava kulttuurishokki alkuun, vaikka itseäni melkoisen ulospäinsuuntautuneena pidänkin. Huomasin, kuinka välillä oli raskasta olla jatkuvasti sosiaalinen ja toisinaan kaipasin sitä, kuinka vaikkapa ruokakaupassa voisi vain työntää niitä kärryjään ilman juttuhetkeä joka toisen vastaantulijan kanssa (tiedättehän ne vanhempien yksinäiset minilomat ruokakauppaan…).

Ulkosuomalaisuus on osoittautunut minulle ihan korvaamattomaksi lahjaksi tällä matkalla. Sen kautta pääsin osaksi sellaista mieletöntä porukkaa, jonka olemassaoloa en ollut edes ajatellut. Tuon sanan avulla olen saanut apua monet kerrat, oli sitten kyse ajokorttiasioista, henkisestä tuesta tai vaikka vauvan maissinaksuista (ei oo, mutta vähän sinne päin korvaavia löytyy) tai parhaasta (eli suomalaistyyppisestä 😉 kahvista. Täällä Amerikassa asuu paljon suomalaisia, enkä olisi voinut ikinä arvata, millainen sisaruus etenkin suomalaisten naisten välillä täällä on. Ihan suoraan sanon, etten ole milloinkaan kokenut vastaavaa entuudestaan tuntemattomien toisilleen osoittamaa tukea. 

Emme olleet asuneet montakaan viikkoa täällä, kun sain ensimmäisen viestin suomalaiselta Etelä-Carolinassa asuvalta naiselta, joka oli löytänyt blogini. Viestissä kysyttiin kuulumisiamme, lohdutettiin kulttuurishokin menevän kyllä ohi ja annettiin puhelinnumero, johon sai soittaa jos kohtaa pulmia tai tulisi ikävä juttukaveria samalla aikavyöhykkeellä. Ja tiedättekö mitä: tuo viesti tuntui älyttömän arvokkaalta kaiken yksinäisyyden ja hämmennyksen keskellä. Ja arvatkaapa mitä vielä: noita viestejä tuli lisää. Erilaisten Facebook-ryhmien kautta olen lopulta tutustunut moniin upeisiin eri-ikäisiin suomalaisiin ympäri tätä etelää, viettänyt suomalaista juhannusta ja istunut eri illallispöydissä mielenkiintoisten ihmisten keskellä. On hauskaa, kuinka erilaisia tarinoita meillä on kerrottavana, kuinka erilaisia reittejä pitkin olemmekaan tänne päätyneet ja kuinka me eri puolilta Suomea tulleina emme olisi ikinä tavanneet ilman Amerikkaa. Ja täällä sitä ollaan. ”Samalla aaltopituudella” tarkoittaa juuri tätä. Sitten on heitä, joita en ole tavannut kasvotusten, mutta joihin olen esimerkiksi Facebookissa tai blogien kautta tutustunut niin, että en yhtään edes muista, ettemme tunnekaan livenä oikeasti. 

Olen miettinyt, että miten kummassa täällä olevat suomalaiset voivatkaan tulla niin hyvin juttuun keskenään. Sillä eihän pelkkä kansallisuus nyt voi riittää ystävyyden perustaksi Suomessakaan. Ehkä ulkosuomalaisia yhdistää tietty pieni hulluus, kaukokaipuu ja seikkailunnälkä. Ainakin Fazer ja karjalanpiirakat. Kaikki olemme vähän kahden paikan väliin revenneitä, tunnemme olevamme kotona täällä, mutta samaan aikaan kaipaamme niitä Suomen sinertäviä valoisia kesäöitä. Tietenkin on mahdotonta natsata kaikkien kanssa, mutta ainakin minulla on käynyt aivan älytön tuuri. 

En tiedä, olisinko kokenut yhtään näin vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta näiden ihmisten kanssa, mikäli olisimme muuttaneet jonnekin päin Eurooppaa. Onkohan se tämä mannerten ja valtamerten välinen välimatka, joka tekee sen jännän ilahtuneen tunteen, että hei meitä on täällä muitakin. Vai onkohan amerikkalaisella kulttuurilla ollut tässä näppinsä pelissä ja antanut meille helposti vähän ujoille suomalaisille lisää rohkeutta tutustua tuosta vaan uusiin ihmisiin (onkohan tämäkin sellainen pokka-asia, mistä kirjoitin)? Joka tapauksessa nämä upeat ja rohkeat suomalaisnaiset ovat olleet paikallisten ystävyyssuhteideni lisäksi ihan korvaamaton asia täällä maapallon toisella puolen. 

​LENTOASKELEITA FACEBOOK / INSTAGRAM / OTA YHTEYTTÄ: LENTOASKELEITA@GMAIL.COM