Hurrikaani Matthew

Pari viikkoa sitten sain muutaman viestin ja kommentin blogini lukijoilta, joissa te ihanat tyypit olitte huolissanne meidän turvallisuudesta Charloten mellakoiden aikana. Onneksi voin vastata samoin kuin silloinkin: meillä ei ole mitään hätää! Vaikka puolet osavaltiostamme parhaillaan evakuoidaankin hurrikaani Matthewn tieltä, olemme sen verran kaukana rannikolta, että evakuointialueen rajalle on vielä melkein 90 mailia. Tuntuu todella hurjalta seurata uutisia ja miettiä niitä, jotka tällä hetkellä pakkailevat autojaan ja valmistavat talojaan kohtaamaan hurrikaanin, joka on viimeisen arvion mukaan laskettu kuuluvan luokkaan neljä. Rannikon koulut ovat kiinni, autojonot matelevat jo yksisuuntaiseksi muutettuja teitä, bensiini alkaa olla paikoin rannikkoa vähissä huoltoasemilla, uutiskanavat päivittävät tilannetta, eikä kukaan ole oikein varma mitä odottaa. Kuvat Haitilta ovat pysäyttäviä, tänään pidän kädet ristissä Floridan asukkaiden puolesta. Erityisesti mielessäni on Floridaan juuri matkustanut ystäväperhe ja muut Floridan tutut (pliis lähtekäähän livohkaan!). 

Meille Charloten alueelle ja tänne Rock Hilliin ei luvata muuta kuin Matthew’n ”laitoja”, eli reipasta sadetta ja tuulta, mutta ei mitään sen kummempaa. Olen vähän tunnustellut kuinka paikalliset suhtautuvat ja tunnelma on melko rento, mutta silti kaupoista hamstrataan täälläkin vesikanistereita. Olen nyt vähän kahden vaiheilla, pitäisikö meidänkin mennä hakemaan muutama kanisteri varastoon, vai onko tämä meidän alueella samaa luokkaa viime talven snow dayn kanssa (mitä todennäköisimmin näin on). Tankkaamassa on syytä käydä ainakin. Uutisissa peloteltiin, että saattaahan hurrikaanit kääntyä ja paluureitit yllättää meidän York Countynkin, mutta minulla on aina aikamoinen varaus tällaisiin uhkakuvien maalailuihin. Viikonlopuksi suunniteltu Charlestonin-matka Suomi-vieraidemme kanssa jouduttiin tietysti perumaan, mutta jos vain sää ja ruuhkat sallivat, teemme minireissun toiseen suuntaan eli vuorille. 

charleston south carolina storm

Stay safe, beautiful Charleston! Kuva ei liity Matthew’n vaan on kesäkuulta, jolloin ehdimme juuri autolle ennen kuin huomasimme olevamme keskellä trooppista myrskyä (joka oli minulle jo aivan tarpeeksi hurja kokemus). Toivottavasti nämä kadut ovat jo tyhjiä!

 

 

​SEURAATKO JO? FACEBOOK / INSTAGRAM / OTA YHTEYTTÄ: LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Dinofanitusta

jurassic quest

img_4265.jpg

jurassic quest

jurassic quest

jurassic quest

Muistatteko, miltä tuntui fanittaa jotain oikein kovasti lapsena? Minä muistan, vaikka siitä kirkkaasta ihailun ja riemun tunteesta onkin vaikeaa saada enää kiinni. Fanitin koko lapsuuteni koiria ja pidin ala-asteikäisestä lähtien vanhemmilleni power point-esityksiä aiheena ”Miksi minun pitäisi saada koira”. Myöhemmin fanitin tietysti Spice Girlseja, Bäkkäreitä ja Harry Potteria, mutta ensimmäinen ja pisin hurahdukseni olivat koirat. Osasin kaikki Pyynpään kirjaston koirakirjat ulkoa ja pakotin vanhempiani pitämään minulle pistareita, joissa he avasivat satunnaisen sivun koirakirjasta ja tiesin joka kerta harvinaisimpienkin koirien rodut. Tiesin kolmanteen luokkaan mennessä kaiken lähikirjaston avulla tiedettävissä olevan koirien ruokavaliosta, oikean pennun valinnasta ja koulutuksesta. 

Olen saanut viime aikoina vähän kiinni tuosta pohjattomasta mielenkiinnon tunteesta poikani kautta, sillä meillä asuu pieni dinosaurusfani. Poliisin ja palomiehen tulevaisuuden ammattien vierelle on tullut paleontologi (pari kuukautta sitten oli tosin ”ilmiselvää”, että paleontologistamme tulee rokkitähti). Paleontologin hommia harjoittelemme käymällä ahkerasti York County Museumin Dinosaurus-näyttelyssä, tekemällä visiittejä Carowindsin mahtavaan dinosauruspuistoon ja lukemalla dinoaiheisia kirjoja. Tässä on itsekin samalla oppinut jotain fossiilitutkimuksesta ja erilaisista sukupuuttoteorioista. Niin liikuttavaa, millä intensiteetillä meillä juuri nyt dinoihin suhtaudutaan. 

Arvatkaa vain, oliko meidän paleontologi innoissaan viime viikonloppuna Charlotteen saapuneesta Amerikkaa kiertävästä Jurassic Quest-näyttelystä. Siihen laskettiin päiviä jo kuukausia ja jännitettiin, mitä ihmettä näyttelyn mainosvideossa näkyneet ”oikeat dinosaurukset” olivat, ehkä niitä olisi sittenkin jäänyt muutama jonnekin jemmaan? Näyttelyssä oli todella aidon näköisiä dinosauruksia (joita löytyy myös Carowindsista) ja erilaisia dinoaktiviteetteja. Dinosaurusten äänet ja karjahtelut meinasivat olla aluksi vähän liikaa, mutta lopuksi edes dinosauruksilla ratsastaminen ei pelottanut. Myös kuopus oli aika fiiliksissään (totta kai, jos isoveikkokin on), oppi hienon dinokarjahduksen ja veti tohkeissaan Suomesta vierailulla olevia kummejaan kädestä pitäen lähemmäksi moikkaamaan dinoja. 

Minä olen oikein tyytyväinen tähän dinofanitukseen, sillä luvassa ei ole ainkaan Power Point-esityksiä aiheena ”Miksi minun pitäisi saada dinosaurus”. (Vaikka kyllähän nykyäänkin keksisin muutamia Mad Men-aiheisia esityksiä samalla teemalla)

Mitä teillä fanitetaan tai mitä sinä fanitit pienenä? 

​SEURAATKO JO? FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Perhe Lasten tyyli