Tänään tuli ensimmäisenä mieleen Kari Levolaa

”Yhä vaikeammaksi on tullut kuvata yksinkertainen ilo

Liian varhaista sanoa nähneensä

silmissään sen hahmon

liian myöhäistä perääntyä.

Pyrstötähdet ohittavat etäältä maan

ultraäänikuvissa liikkuu 

uusi mantere,

vahvat liitokset natisevat pehmeinä

jossa pienemmät kuopukset 

ovat vain kaikuja

 muurahaisten tie

onkin kohtalo, erehdys,

liian varhaista herätä, liian myöhäistä nukahtaa

ja ensikatsomalla ilo, elävästä puusta räväisty

käpertyy sateiseen nuotioon, katoaa kuin sylki jokeen

ja nuotion pohja on pumpulin hiiltä, polku

nousee mäelle, sataa lunta, kalenterit pyörivät

ja kiellot ja käskyt

puristavat unohtavan vanteen.

Siksi me hankimme lapsia

saamme niissä kaiken takaisin, annamme

oman yksinkertaisen ilomme, ihmettelyn

mittaamme niille ensimmäiset kengät

hoemme sormille nimet

voi miten surullista, miten iloisia me olemme

kun ne ottavat meiltä tämän lohkareen

ja leikkivät vierittävänsä.

Katsokaa lapset, yksinkertainen ilo

isä piirtää teille

voipaperille, läpi.

Noin, tämä tässä on aamu

ja tuo on aurinko joka nousee

noin, nyt se on korkealla

ja tämä on puu, se on hiukan kumarassa kun tuulee

se pudottaa lehtensä, tulee syksy

ja lumesta tehdään linna, te saatte olla prinsessoja hetken

sitten on tultava kotiin, kotona on lämmin

tuossa on äiti ja tämä iso on isä

joka piirtää metsänreunaan talon, se on koulu

sinne te joudutte vasta pitkän ajan päästä, ei hätää

ehditte vielä keräämään kukkia

ja kuuntelemaan lentokoneen ääntä taivaalla

nämä on apiloita, niissä on neljä lehteä ja niitä voi syödä.

Sitten kun on syöty maha täyteen apiloita

mennään nukkumaan ja taas on aamu. ”

-KARI LEVOLA-

img_3832_0.jpg

Siinä se laittaa ruokaa kanssani olkkarin lattialla muoviastiolla. Flunssainen rakas, joka haluaa katsella äidin sylissä muumeja ja syödä rusinoita. Ja minä mietin kuinka näin on vaan niin hyvä, että aika voisi kulua vähän hitaammin tästä eteenpäin. 

Oli kivaa olla reissussa ja sukuloimassa, mutta nyt on ihanaa olla kotona. Poika nukkuu päikkäreitä vieressäni, ja minä ajattelin valkata jonkun ihanan teen omasta teevalikoimastani, täyttää oman teepannuni ja pötköttää ja lukea joululahjakirjaa omassa sängyssä.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe

Murrehaaste: iltaterveiset!

Mä löysin just Mindekan blogista aika hauskan haasteen. Siin on ideana et kirjottaa yhden postauksen silleen ku puhuis omil kavereil, iha ilma mitää kielioppijuttui. Tää sattu just hyvää välii ku ollaa oltu pari viikkoo reissussa molempien porukoil, ja nauroin just tänää et vitsi kui tää murre o taas tarttunu. Siis mä puhun iha hullumaisest just ny. Mul on Tampereel asumise aikan muuttunu puhe tosi neutraaliks, eikä kukaa arvaa ikinä et mist mää oon kotosi. Eikä usko et mä ole ainakaa Raumalt, ku en mä puhu yhtää raumalaisittai. Ainoastaa se mut ain paljastaa et sanon ketä sillo ku pitäis sanoo kuka. No en varmaa nytkää varsinaist raumamurret puhu, mut nyt mä puhu sillai kummallisest rauma, laitila ja sit sen mun oman ”normaalikiele” sekotust. 

Mun oli tänää tarkotus tulla kirjottaa teil tänne mun eilisist alelöydöist, ja siit et oon nykyää aika ylpee siitä kui fiksuks mun shoppailemine o muuttunu. En osta mitää kertakäyttöjuttui ollenkaa, joihin mä sorruin joka viikko joskus ku mä olin töis vaatemyyjänä. Jos mä näen jonku kivan vaatteen, ni mietin tarkkaa et mihi mä se yhdistäisi, ja et mis mä sitä pitäisi. Katon kans tarkkaa kaik materiaalilaput ja arvostan kyl helppohoitosuut ja luonnonmateriaalei. Eilenki mä pidi pään kylmän siel alennusmyynneis ja ostin vaa pari oikeesti tarpeellist perusjuttuu. Viel pari vuat sit mä olisi kantanu kotti mont kassillist tavaraa, joka ol halpaa ja kivaa, ja jota ei ny välttämät jaksanu sovittaa. Iha hulluu oikeesti!

Kirjottamine kuitenki jäi tänää niinku kaik muuki. Tää jouluvaihde on meinaa tuntunu jäävä vähä sillai päälle, ja koko aja on semne ihmee fletku olo. Pari kertaa puin meil ulkovaatteet pääl ja mentii hiuka ulos, mut iltapäivälläki sato vaan ja leikittii sisäl uusil junaradoil. Mentii aikasi saunaa ja tehtii pizzaa. Mietin siin taas et ei ol mitää sulosempaa ku saunanpuhdas, yöpuvus, hiuka jo päivä leikeist väsyny lapsi. Sillo on vaa nii onnelline olo ku toi yks vauhtikiitäjä haluu ”sysiin” ja silittää kättä.

Halusin tul toivottamaa teil viel rentouttavaa viikonlopun jatkoa! <3 Tarttukaa te muutki tähä haasteeseen! Aika kauheeta kyl lukee tätä omaa tekstii näi, jos sit huome taas palaisin ihan normaaliin tyyliin! 😉

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä