Kuka siellä?

En osaa valita mikä on kivointa tässä bloggaamisessa. Ehkä itseilmaisu, kirjoittaminen, kivojen juttujen poimiminen ja taltioiminen vai joskus toisinaan minunkin postilaatikkooni kolahtavat kutsut blogitilaisuuksiin? Ei, kyllä kivointa on päästä vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Jokainen kommentti, sydänpainikkeen klikkaus tai facebook-peukku saavat hymyn huulilleni. Joskus tutkiessani Google Analyticsia huomaan että blogissani on vierailtu Oulusta käsin, Helsingistä, Tukholmasta, mutta myös Oslosta, Victoriasta, Burgundysta tai kaupungeista joiden sijainnista minulla ei rehellisesti sanottuna ole aavistustakaan. Silloin mielikuvitukseni lähtee liikkeelle ja mietin, että minkähänlaisia tyyppejä täällä blogissani vierailee? Minkä ikäisiä he ovat, mitä he tekevät työkseen, mistä he tykkäävät, onkohan heillä lemmikkejä tai lapsia, kirjoittavatkohan he itse blogia?

marraskuu13_029.jpg

<3 Kiitos kun olette mukana reissuissa meidän kanssa! <3

Ettei tämä homma olisi ihan monlogia, niin kysyn nyt teiltä, jokaiselta tänne eksyjältä: Kuka siellä ruudun toisella puolella on? Kerro jotain pientä itsestäsi, palan halusta tietää! Olisi myös mukavaa kuulla oletko lueskellut täällä kauankin, vai juuri löytänyt tiesi mukaan. Entä onko sinulla itselläsi blogia? Jos on, ole ihana ja linkkaa se minulle! Sinun ei tarvitse olla Lilyn rekisteröitynyt käyttäjä, keksi vain itsellesi jokin nimimerkki (tai sitten rekisteröidy käyttäjäksi, sekin on tosi helppoa). 🙂 

Tänään otan prosetyö-maratonin, illalla aion painaa lähetä-nappia. Tulen kuitenkin kahvipaussilla kurkkaamaan, olisiko joku jättänyt viestin kommenttiboksiin. 

Paljon teetä ja karkkeja torstaihinne, pus!

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Nips naps

Minä ja poika rattailtiin itsemme eilen Puutarhakadun Glo Hairiin. Siellä meitä odotti iloinen Anne, joka muutti yhden Muumi-jakson aikana (mitä tekisinkään ilman kännykän youtubea?) meidän vauvan isoksi. 

marraskuu13_003_1.jpg

Alun odotteluajan poika käytti hyödykseen juoksemalla taustalla näkyvien lankaverhojen läpi edes takas ja hurmaamalla muita asiakkaita. Kampaajan ehdottama koroketuoli ei ollut poitsun mieleen, vaan istahdimme lopulta tuoliin molemmat. Kone laitettiin surisemaan ja me aloimme katselemaan Muumeja. Pientä suostuttelua ja maanittelua saatiin kyllä käyttää, mutta koska Annella on kokemusta lasten hiusten leikkaamisesta oli homma tosiaan ohi parissakymmenessä minuutissa.

marraskuu13_016_2.jpg

Kone pörisi ja sivuilta hiukset tipahtivat lyhyiksi, päältä sakset saksivat niks naks vaan ja jätettiin päälle muodikkaasti pidempää hiusta. Samanlainen kampaus kuin isillä. Ei taida tulla enää ihastuneita ”pappas flicka”-kommentteja kuten viikonloppuna. 😀

marraskuu13_015_1.jpg

Kukkuu, mihin ne hiukset jäi? 

Ne pienet vauvamaisuuden rippeetkin katosivat niskan enkelikiharoiden ja peikkotukan myötä. Minun tekee koko ajan mieli silittää noita lyhyitä hiuksia, ison pojan tukkaa. (niisk.)

Kauneus Oma elämä Ystävät ja perhe Hiukset