Takaisin polttareihin

Aloin näin perjantai-illan päätteeksi selaamaan ystäviltäni saamiani polttarikuvia. Ihanaa hypätä hetkeksi takaisin tuohon päivään kuvien kautta, tulen kyllä säilömään näitä muistoja aina. Tässä selaillessa tulee uudelleen niin jotenkin kupliva fiilis, iloa ja rakkautta tyttöjäni kohtaan!

Ajattelin laittaa vaan muutaman kuvan, mutta no, rönsyilemäänhän touhu alkoi.

970657_10200841505414636_1754954485_n.jpg

Tärähtäneessä kuvassa tärähtänyt tuleva morsian ja osittain tippuneet pyykit! 😀 Olihan minulla pieniä aavistuksia polttariviikonlopun ajankohdasta, mutta mikä niistä aavistuksistani se olisi, sitä en tiennyt. Aamulla en ehtinyt tosin edes miettiä että ”ehkäpä tänään”, sillä heräsin siihen kun eteisestämme kajahti I`m sexy and I know it ja hirmuista kikatusta. Jaa ei sitten mentykään miehen kanssa teatteriin! 😉

20 min aikaa pakata listalta löytyvät tavarat (mm. ”pitsimekko, nähty blogissa” :DD ), pukea verkkarit ja t-paita ja ilmestyä kadulle. Ehdin pestä vaan hampaat ja laittaa hiukset ponnarille, oli ihan superfreesi olo pitsimekkoisten kukkaseppelepäideni rinnalla, haha! 😀 

44572_10200841514494863_1627124910_n_1.jpg

Minut kaapattiin autoon ja sain pienen aamiaisen. Kahvia ei kuulemma kannattanut juoda, alkoi hieman epäilyttämään! 

971374_10200841533295333_2134240351_n_1_0.jpg

Pian sainkin beauty sleep-laput silmille ja ainoat havaintoni olivat stereoista pomppiva musiikki ja kaasojeni jännittynyt supina.

1003718_10200841518134954_314913955_n.jpg

Edes pihalla hoksottimeni eivät vielä hälyyttäneet nähtyäni museoidun pienlentokoneen. 😀 Kysyin vastaantulevalta minua tervehtivältä mieheltä että mikä paikka tämä on, ja siellä kuulemma oli tapana lennellä lentokoneilla mutta hoitaa laskeutuminen hyppäämällä. Jaahas, eipä siinä sitten mitään, apua, sitten mennään!

993934_10200841533815346_1537025554_n.jpg

Prinsessoja ja sammakko! 

544505_10151778837020867_837789644_n.jpg

Innoissaan oleva sammakko.

581500_10151778839995867_439371869_n.jpg

Tandem-hyppy oli niin upeaa ettei mitään järkeä! Haluan ehdottomasti  hypätä vielä joskus uudelleen, ehkä laskuvarjohyppy-kurssi menee siihen ”sitten kun olen valmistunut” -listalleni. Hyppytodistuksesta luin meillä olleen korkeutta 4,2km ja vapaapudotuksessa vauhtia oli hieman yli 200km tunnissa. Sujahdimme pilven sisälle jolloin ohjaajani avasi varjon (minä nössöilin ja ilmoitin jo etukäteen etten uskalla ottaa sitä vastuuta, vaikka ohjaaja olisikin avannut sen jos en olisi saanut sitä auki) ja alkoi rauhallinen leijailu. Se leijailu oli minusta ehkä vapaapudotusta kivempaa, sillä siinä ehti ihan oikeasti katsella ja fiilistellä vatsanpohjassa asti tuntuvia maisemia. Mokasin laskeutumisessa jotenkin pikkasen, sillä nilkkaani tuli ”palohaava”. Adrenaliinisyöksyltäni huomasin tämän vasta autossa kun nilkka kutisi oudosti!

643942_10200841588776720_1731654435_n.jpg

935866_10151778842095867_1255491195_n.jpg

Hypyn aikana loputkin seurueestamme olivat ilmestyneet paikalle. Lempparikommenttini oli tulevalta kälyltäni ”en olisi ikinä uskonut että hyppäät, miksi sitten esität aina sellaista nössöä!”. 😀 <3

945747_10151778846030867_1158433297_n.jpg

Polttarivala!

399193_10151778844845867_1003537581_n.jpg

533685_10151778846595867_980056409_n.jpg

Lentskarihyppelyn jälkeen oli vuorossa taivaallinen piknik juustoineen, aamulla pensaasta pomittuineen vadelmineeen ja piirakoineen Edenin laitureilla. Ilma oli täydellinen, viltit täynnä kukkaseppelepäisiä rakkaimpia ystäviäni, tuo hetki saa ihan kylmät väreet kulkemaan selässäni.

Kaasot olivat järjestäneet kaikkea ihanaa pientä ohjelmaa piknikille, ja esittelykierroksella taisin tirauttaa pari kyyneltäkin. Olin ja olen edelleen niin otettu tuosta kaikesta vaivasta joka minun päiväni eteen olikaan tehty! Jokainen yksityiskohta oli selvästikin mietitty tarkkaan.

988268_10151778848060867_117634490_n.jpg

Vatsa täynnä herkkuja minut johdatettiin Edenin hemmotteluosastolle ihanaan suklaahierontaan. Todella luksusta, tuo on juuri sellainen hoito mitä ei ikinä raaskisi itse ostaa, mutta joka teki niin hyvää hypyn aiheuttaman jännityksen jälkeen! Makoiltiin allasalueella ottamassa aurinkoa ja liu`uttiin vesiliukumäistä. Meillä oli ihan oma sovellettu morsiussauna höyrysaunassa, pitääkin kirjoittaa jälkeenpäin ihanista luomukuorinnoista jotka tytöt olivat hankkineet.

Illalta en ole vielä saanutkaan kuvia, mutta ne eivät taida olla ihan blogimatskua. 😉 Mutta illan lookistani yritän saada tänne kuitenkin yhden kuvan, sillä tytöt stailasivat minut niin upeasti! Maskeeraajaystäväni teki minulle ihanan meikin ja toinen kiharsi hiuksiani, kysyin voisiko kyseinen duo tulla meille joka aamu. 😉 Vältyin kaiken maailman nolaamispuvuilta, ja sain laittaa rakkaan pitsimekkoni ja nätit kengät. <3

Valloitettuamme hotellihuoneet suuntasimme lemppariravintolaani, jonka jälkeen istuskeltiin koskipuistossa levottomia jutellen, sekä suoritin pari pientä tehtävää. Nestemäisen piknikkimme jälkeen siirryttiin baariin tanssimaan, ja tanssittiinkin illan viimeiseen biisiin asti. Hei ja jos tätä lukee joku sinkkutyttö, niin varmin keino saada miespuolisia ihailijoita on leikkiä tulevaa morsianta ja polttariporukkaa! ;DD

Minulla on niin haikea fiilis siitä, että tuo päivä on jo takanapäin. Täydellistä alusta loppuun, niin kuin sanoin, mun tytöt teki sen tyylillä. Olen niin kiitollinen kaasoille ja ystävilleni siitä, että he tekivät tuosta päivästä juuri tuon! <3

Niin ja suuri kiitos myös kuvista Riinalle ja Annalle!!

 

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Tärkeysjärjestys

Tämä äiti on ollut aika uppoutunut hääsuunnitelmiinsa, viilettänyt polttareissa ja lukenut (okei aika vähän) ärsyttävästi häiden jälkeisenä maanantaiaamuna kello kymmeneltä alkavaan tenttiin. 

elokuu2013_020.jpg

Eräs pieni, se kaikkein tärkein tyyppi kuitenkin loukkaantui selvästi viikonloppuisesta polttaripoissaolostani, ja ehkä samalla myös viime aikojen kiireisyydestäni. En saanut sunnuntai-iltapäivällä halia, ja mieltä osoitettiin muutenkin ihan kunnolla. Näytettiin, että nyt itkettää, olet tyhmä kun olit poissa, isi vaan on kiva, sinua minä mielummin lyön. Siis poika näytti, minä olin sydän irti rinnasta ja niin aikuinen kuin osasin, niin äiti kuin vaan olen ja halasin, kerroin ettei saa lyödä ja otin syliin vaikka pieni poika rimpuili suuttuneena. Ihan kamalaa, kamalaa.

Lapsen kanssa on puhdistavaa saada ottaa toisen tunteet vastaan juuri sellaisina kuin ne ovat. Ei tarvitse arvailla, että sanoinkohan hölmösti, mitäköhän se mahtoi oikeasti miettiä, tykkäsköhän. Jos ruoka on hyvää, suu avautuu ammolleen kuin linnunpoikasella ja osoitetaan onnellisena ”tätä! tätä!”, jos taas pahaa, phyh, sylkäisy lattialle ja ”ei”. Jos yrität hassutella, yleisösi joko kiemurtelee kikatuksesta tai katsoo sinua hiljaisen kummastuneena. 

Enpä ole ennen tuntenut noin musertavaa tunnetta äitiyden tiimoilta kuin tuolloin. Tai monen muunkaan asian.

elokuu2013_012.jpg

Nyt olemme olleet tämän viikon aika hissukseen. Ollaan syöty herneitä ja vadelmia, sekä olen yrittänyt opettaa poikaa tykkäämään karviaisista. Minun sylini kelpaa taas, ansaitsen kuolapärinäsuukkoja, haleja ja nauruhepuleita. Saan kutittaa ja ottaa kainaloon sohvalle. 

Olen yrittänyt paikata asioita harjoittamalla pienimuotoista lahjontaa, kuten antamalla kirppiksellä periksi maatilaeläinpussin kohdalla, istunut kuplavolkkarissa leikkimässä autolla ajoa juuri niin pitkään kuin poika haluaa (eli pitkään), enkä laittanut kymmenen minuutin jälkeen ovia kiinni ja huijannut että hups nyt ne meni lukkoon eikä ole avaimia, tehdäänpä jotain muuta. Vähän ollaan tietty herkuteltukin. Olen pitänyt kännykän suurimman osan ajasta piilossa, ja tehnyt omia juttuja vain silloin kuin poika nukkuu.

Ja olen selvästikin saanut anteeksi.

Vaikka ne hääjärjestelyt ovatkin tällä hetkellä tärkeitä ja kivaa puuhaa (ja se tenttikin on tärkeä, ääääh!), niin silti tuli kyllä nyt melkoinen ”asiat tärkeysjärjestykseen” -hetki. En kuitenkaan halua muistaa tästä hetkestä to do -listojani, vaan sen että poika etsii kaikkea märkää hihkuakseen ”vettä, vettä!”, kuinka joka päivä tulee uusia sanoja (esim kurkku = kuku, viinirypäle = päle, lehmä = muu), miten hassulta poika näyttää välillä matkiessaan kaikkea (esimerkiksi mieheni päätyi tänään rönsyilevän keskustelun päätteeksi demonstroimaan minulle kuinka oikeaoppisia kyykkyjä tehdään, jep älkää kysykö, ja eräs pikkutyyppi meni kyykistelemään viereen ja pian pyllähteli innoissaan itsekseen). Nämä on niitä tärkeitä, jotka haluan muistaa.

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe