Homeopaatin penkissä

Kirjoitin täällä iho-ongelmistani, joihin ajattelin hakea apua homeopatiasta. Siispä tänään istahdin homeopaatin tuoliin ja kokeilin vaihtoehtoista lääketiedettä. Hiukan jännitti, enkä oikein tiennyt mitä käynniltä odottaa.

Käynnin aluksi homeopaatti kertoi minulle homeopatian perusteista. Kuinka toisin kuin länsimaisessa lääketieteessä, homeopatiassa ei hoideta vain oiretta, vaan myös sen syytä. Homeopatiassa ihmistä katsotaan kokonaisuutena, jonka tasapaino on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Juuri tämä tasapainotila on homeopatian päämäärä, ja siihen pyritään luonnonmukaisin keinoin. Kuulostaa ainakin minun korvaani aika hyvältä. 

Ainakin tuo ihminen kokonaisuutena -lähtökohta täyttyi aika perusteellisesti käynnin aikana. Kävimme läpi koko sairaushistoriani lapsena sairastetusta rotaviruksesta lähtien tähän päivään asti (no en varmaan kyllä muistanut/tiennyt kaikkea), puhuimme hormonaalisesta toiminnastani, elämäntavoistani, ruokailutottumuksistani, nukkumisesta, mielialastani, luonteestani jne. Homeopaatti esitti yllättäviäkin kysymyksiä, kuten paljonko tunnen janoa päivän aikana, mihin ruokiin tunnen mielihaluja, minkä ikäisenä minulla alkoi kuukautiset ja stressinsietokyvystäni. Välillä minusta tuntui jopa että olisin ennemminkin psykologin kuin homeopaatin penkissä!

Homeopaatti korosti sitä, kuinka kaikki kokonaisuuden osat ovat tärkeitä. Melko erilainen käynti siis kuin terveyskeskuslääkärin luona. Potilasta todella kuunnellaan, eikä tosiaankaan keskitytä vain siihen yhteen vaivaan/oireeseen.

Kuten lääkärit ja itsekin olen jo diagnosoinut, homeopaattikin totesi lievän akneni ovan hormonaaliperäistä. Hän oli myös sitä mieltä, että akne liittyy kohdallani stressiin, ja allekirjoitan tämän väittämän kyllä täysin. Ihoni alkoi epäilyttävästi kukkia juuri palatessani opintojen pariin ja vauvan aloittaessa päivähoidon, ja nyt tilanteen ”normalisoiduttua” myös ihoni on taas paljon parempi.

Nyt sain kolmen kuukauden aloituskuurin, jonka tarkoituksena olisi tasapainoittaa hormonitoimintaani ja ilmeisesti jotenkin neutralisoida ja rauhoittaa ihoani. Jos tämä tepsii, taidan harkita jatkossakin homeopatiaa tarvittaessa muissakin asioissa. Osa minusta ajatteli vielä ennen käyntiä, että aika huuhaata varmaan koko touhu, mutta nyt saatan olla ehkä hieman hurahtanut tähän juttuun! 😉 No, katsotaan nyt vielä tietysti minkälaisia tuloksia kuuri tuo.

Edelleen kuulisin mielelläni muiden kokemuksista, ajatuksista tai vaikkapa ennakkoluuloista homeopatiaa kohtaan!

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys

Bloggaajan pohdintoja

Aikani blogiani tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että täällä tarvitaan nyt jonkinlainen kevätsiivous. Yläkulmassa keikkuvassa bannerissa oli nopeasti väsätty sekametelisoppa erilaisia (kesä)kuvia kollaasin muodossa, jotka eivät oikein istu enää.

helmikuu13_062.jpg

Niinpä nappasin tänään kameran pulkkailureissulle mukaan, ja mies näpsäisi vauvasta, koirasta ja minusta kaverikuvan. Toimikoon se nyt uutena bannerina jonkin aikaa, mutta silläkin on nyt sellainen väliaikaispesti yllä kunnes keksin minkälainen banneri tänne sopii.

Pelkäänpä vain, että tässä asiassa saattaa hieman kestää, sillä mieheni ei ole mikään kärsivällisistä kärsivällisin valokuvaaja, ja minä puolestani pidän valokuvissa aika usein silmiä kiinni tai otan muuten dorkia ilmeitä. Näiden summana suurin osa muistikortin otoksista on usein tätä luokkaa:

helmikuu13_045.jpg

Hahaha, ihan oikeesti olen vähän huolissani itsestäni! 😀 Nauroimme varmaan puoli tuntia tälle kuvalle miehen kanssa.

Eli to be continued…

En ole muuten tainnutkaan sanoa, kuinka kivaa minusta on että tänne toisinaan eksyy joku. Jokainen sydänklikkaus ja kommentti saavat minut niiiin hyvälle tuulelle, ja olen todella ihmeissäni ja otettu siitä että oikeesti neljäkymmentä lilyläistä ovat klikanneet itsensä lukijakseni VAIKKA olen aika no, suoraansanoen paska bloggaaja. Ja tämä siksi, että saatan viettää hiljaiseloa joskus viikonkin, ja välillä taas kirjoittelen harva se päivä. Varmasti tosi tosi turhauttavaa lukijalle. Anteeksi.

Aloitin heinäkuussa blogin vähän sillä asenteella, että kirjoittelenpas tässä nyt äitiyslomani ratoksi, ja että näitä on kivaa lukea sitten jälkeenpäin. Nyt olen kuitenkin niin koukussa kirjoittamiseen ja muiden blogien stalkkaamiseen, että haluan ehdottomasti jatkaa (vaikka olenkin ärsyttävän satunnainen kirjoittelija) vaikka mammaloma ohi onkin. 

Tällä palstalla ei ole oikeastaan mitään selkeää linjaa, kuten täällä piipahtajat varmaan olette huomanneetkin. Ihan vaan palasia kaikesta mitä elämääni tällä hetkellä mahtuu opiskelusta, äitiydestä, hääsuunnitelmista tai sitten siitä karkkilakosta, eli sellainen ”mitä mieleen juolahtaa -blogi. Ja siis aika mammablogihan tää on.

Kiitos hirveästi kaikki kivat tyypit jotka olette tänne eksyneet tai vaihtaneet ajatuksianne! On ollut tosi huippua myös ”tutustua” muihin bloggaajiin täällä.

Kukkia tai vaikkapa karakkaa, antakaa tulla??

 

 

Suhteet Oma elämä