Tag: ulkosuomalaisuus

No miltäs nyt tuntuu tulla takaisin? Tätä kysymystä kuulen tällä hetkellä aika usein. Vastaan aina, että vähän haikeeta tietty, mutta myös tosi ihanaa. Nyt myönnän, ettei tuo lause riitä kuvaamaan fiiliksiäni ollenkaan.  Mikä muuttui? Kaikki. Etelä-Carolinaan lähti reilu vuosi sitten perhe, joka tuli sieltä aika erilaisina takaisin. Silmälle eroa ei ole niin paljoa. Mitä nyt […]

  Eräällä kurssilla pohdittiin kerran, milloin tiedostaa oman suomalaisuutensa  eniten. Ympäri luentosalia sateli melko yksimielisenä vastauksena, että suomalaisuutensa tiedostaa oikeastaan vain ulkomailla. Tottahan se on: aika harvoin suomalaisuuttaan tulee kotimaassa miettineeksi. Viime joulukuussa tänne Etelä-Carolinaan muutettuamme me muutuimme suomalaisista ulkosuomalaisiksi ja on todella hassua, kuinka tuossa sanassa suomalaisuus kytee ihan eri tavalla. Kuinka suomalaiset piirteensä […]

Ajatella, että vuosi täällä on pian kulkenut kokonaisen ympyrän. Muistan viime joulukuussa katselleeni paljaita puita, maassa lojuvia lehtiä ja silti vielä viheriöivää nurmikkoa hämmentyneenä. Orvokit kukkivat yhä ja oli kuulemma epätavallisen lämmintä jopa Etelä-Carolinan jouluksi. Tammikuu yllätti kirkkailla pakkaspäivillään ja kadut ja puistot olivat tyhjiä, ihmiset pysyttelivät sisällä ja me seisoimme toppavaatteissamme tyhjien liukumäkien luona […]

Olen viettänyt tämän viikon kotona ja täytyy kyllä taas kerran todeta, että neljän seinän sisällä kököttäminen ei ole yhtään oma juttuni. (Paitsi että  aika harvan juttuja taitaa olla kotona nyhjöttäminen ja lapsiperheen vatsatauti). Silloin on aivan liikaa aikaa ajatella. Aivan liikaa. Siis silloin, kun ei ole ollut niin väsynyt, että ylipäätään jaksaa miettiä jotain. Olen […]

Ihan suoraan: olin hyvin epäluuloinen uutta kotikaupunkiamme kohtaa, kun muuttoprosessimme pyörähti liikkeelle. Taustana heti kerron, että meidän ei periaatteessa pitänyt ensin muuttaa Rock Hilliin vaan vielä paljon pienempään Lancasteriin. Lancasterin googlaamalla löysin muutaman ruokapaikan, pienen pätkän keskuskatua, muutaman kirkon, outoja vankien kasvokuvia ja  vanhan palolaitoksen (ihan totta, katsokaa vaikka tästä, mitä googlen kuvahaku antaa “Lancaster […]

Kerroin tänään poikani opettajalle, että palaamme kolmen kuukauden kuluttua Suomeen. Olen lykännyt jostain syystä juuri opettajalle kertomista ja välttelen koko aiheesta puhumista. Meistä tulee paluumuuttajia, tulemme keskelle joulukuun valoja ja mustia katuja. Kynttelikköjä ikkunoissa, joulutorttuja, Atlanttin takaa saapuvat muuttolaatikot. En tiedä yhtään miltä se tuntuu. Juuri nyt haikealta, mutta sitten kun ajattelen tuttuja koiran askeleita, […]

Kaksi viikkoa sitten seisoin harmaalla Helsinki-Vantaan lentokentällä ja hengitin raikasta tihkusadetta. Olin jo pitkään miettinyt, tuntuisivatko kotimatkan laakeat peltomaisemat ja koivumetsät vatsanpohjassa, olisinko unohtanut teiden kapeuden tai huoltoasemien kyltit, olisiko jokin eri tavalla. Uutta ehkä, vähintään kummallisen tuntuista? Kaikki tuntui yllättäen samalta, päivien kuluessa myös minä itse. Pääni kävi vielä monta päivää saapumisestamme Etelä-Carolinan ajassa […]

– Kaksi viikkoa on aivan liian vähän lomalle kotimaahan. Loma-aikaan pitää mahduttaa yli puolen vuoden rästiin jääneet jutut, juorut, kahvittelut, illanistujaiset, lapsivapaat aamu-unet (päivät alkavat ohjelman määrään nähden liian myöhään) ja lomailu. Kahdessa viikossa tuntuu jokaisen kanssa, että aika loppuu kesken.  – Amerikka ei lihota, suomalainen kahvipöydästä kahvipöytään-matkustelu lihottaa. Uskottelen itselleni, että osa vaa’an uusista lukemista […]

Keväällä tyttäressämme ilmeni huolestuttavia merkkejä. Hän kieltäytyi syömästä plättejä kermavaahdolla ja mansikkahillolla ja sylkäisi pois pakkasesta sulattamani ruisleivän palasen. Maapähkinävoi/hilloleipää maistaessaan hän sen sijaan intoutui kinuamaan lisää. Pakatessani matkalaukkuja Suomen vierailullemme ymmärsin, että hän on elänyt kauemmin Amerikassa kuin Suomessa. Hänelle kuumat etelän helteet ja high fiveja hänelle heittelevät vastaantulijat ovat sitä normaalia. Suomen viileät […]

Kerrankin olimme fiksuja ja aloitimme pakkaamisen jo hyvissä ajoin. Ehkä olemme viimein alkaneet oppia. Jo viime viikonloppuna heitimme matkalaukut sängylle ja aloimme keräämään niihin mukaan tulevia juttuja, joita emme varmasti enää tällä viikolla täällä tarvitsisi. Tuulitakit, farkut ja villapaidat kaikille muille paitsi tyttärellemme, sillä eihän tuo etelän kesän lapsi omista noista ainoatakaan. Onneksi oli takin […]