Taidan haluta mekkoni silkkipaperissa

Ella F tutustutti minut yhtenä syksyisenä lauantaina vaatemerkki Noa Noaan. Kuljeskeltiin liikkeessä heti ovelta tarjotut skumppalasit käsissä, hypisteltiin jokainen vaate läpi ja löysimme yhdessä minulle  ”runotyttömekon”, joka on nykyään yksi lempivaatteistani.

Tampereellahan ei Noa Noan putiikkia ole, mutta kerran kun piti tehdä kouluhommia eräänä päivänä klikkailin itseni näpsäkkäästi Zalandon sivuille, joilta löysin kuin löysinkin Noa Noan vaatteita. Ihailin noita boheemin naisellisia vaatteita aikani, ja klik klik ostoskorissani olikin kohta muutama alelöytö. 

img_5903.jpg

Hain neuletakkini ja keväisen mekon lähi-Siwasta, kannoin valkoisen pahvilaatikon kotiin ja aukaisin muovipussit. Jo siinä vaiheessa oloni oli vähän, että plaah. Että ei tullutkaan sitä (skumppalasin aikaansaamaa?) innostusta, ja tosi paljon odottamani mekko oli ryppyinen, eikä harmikseni istunutkaan. Ei ollut sovituskoppia, ei Ellaa verhon takana, avuliaita myyjiä häärämässä, muita mekkovaihtoehtoja tai lopuksi silkkipaperiin ja paperikassiin kiedottavia ostoksia. Nyt mekko odottaa pakkausmuovissaan lähtöä takaisin sinne lähi-Siwaan. En kuitenkaan voinut olla miettimättä, olisiko mekko näyttänyt kivemmalta sileänä henkarissa myyjän tuoman alusmekon kanssa, olisiko se silloin saattanut päätyä minulle. Onneksi neuletakki oli juuri sellainen monikäyttöinen ja laadukkaan tuntuinen löytö kuin arvelinkin!

Tulin tämän ns. ostosreissuni jälkeen kuitenkin siihen päätökseen, että ehkä nettishoppailu ei ole minun juttuni. Hassua, sillä ajatustasolla sehän kuulostaa juuri minun jutultani: on muuttoa, on töitä, opiskeluja ja perhe-elämää. Yhtälöön mahtuu kaupoissa kiertelyä hyvin harvoin, ja vaikka kevään hankintalistallamme keikkuu muutamia juttuja, niin nyt ne taitaakin jäädä keikkumaan paikalleen ajanpuutteen vuoksi. Ja tämä kaikki johtuu vain siitä, että haluan hypistellä vaatetta ja selata myös muita vaihtoehtoja. Juuri nyt haluaisin vähän sitä silkkipaperia ja kädessä keikkuvan paperikassin.

Itse merkkiä kohtaan innostukseni ei kuitenkaan ole laantunut, sillä minuun iskee Noa Noan naiselliset, siistit, leikkisät ja samalla boheemit asut edelleen. Kerrankin löysin ”kuin itselleni tehdyn” vaatemerkin, ainakin tällainen olo minulle jäi syksyiseltä ostosreissulta! Seuraavaa Helsinki-pyrähdystä odotellessa siis.

Onko muuten kellään käynyt vastaavasti nettiostosten kanssa? Miten te nettikauppavirtuoosit hoidatte homman, kaipaatteko ikinä sitä itse ostokokemusta, vai peittoaako todellisten löytöjen aiheuttama riemu kaikki konkreettiset ostostilanteet?

Huomenna onkin jo perjantai eli TGIF vai miten se nyt meneekään? 😉 

Ps. Se Suurpiirteinen bataattikeitto onnistui, ja vieläpä perunanuijalla ja sähkövatkaimella soseutettuna, kun muut vehkeet ovat jo muuttolaatikoissa! Oli niin hyvää, ja sooloilin vielä pinnalle vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä. Perjantaiyöhön asti kerkiää vielä osallistumaan Mieliruokaa-arvontaan!

img_5907.jpg

Kommentit (9)
  1. Mä teen ehdottomasti mieluummin vaateostokseni itse myymälässä kuin netissä: yleensä koot ovat aina mitä sattuu ja materiaalit saattavat yllättää livenä. Ja olipa osuvat tuo huomiosi siitä, miten ne paperikassit ja silkkipaperit ovat yllättävän tärkeitä yksilöllisen shoppailukokemuksen luomisessa! Heti tulee sellainen olo, että on löytänyt jotain erityistä. 🙂 Huonekalut sen sijaan ostan mieluummin netistä, niin säästää aikaa ja vaivaa roudaamisen ym. suhteen. Täällä Jenkeissä on ainakin yleensä tosi nopeat toimitusajat ja ilmainen toimitus kotiovelle.

    Kirjoittelin vähän aiheesta ja aiheen vierestä äsken blogiini, kun oli pakko avautua erään vähän ”paremman” vaatemerkin huonontuvasta laadusta. Grr kun ottaa päähän!

    http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/brandiuskollisuudesta

    1. Joo koot saattavat vaihdella kyllä joskus tosi paljon välillä tutullakin merkillä, ja materiaalit yllättää. Ja netistä tilatut vaatteet ovat AINA oman kapean kokemukseni mukaan ryppyisiä, taas yksi juttu mikä vaikuttaa kohdallani. 😀 En kaupoissakaan edes sovita ryppyisiä vaatteita, niin paljon ärsyttää. Ehkä johtuu siitä, että olen työskennellyt joskus vuosia vaatemyyjänä ja meille aina terotettiin vaatteiden höyryttämistä. 

      Huh, voin vaan kuvitella ärsytyksen ja harmituksen määrää tuon episodinne kanssa! :/ Voiskohan tosta tehdä jotain reklamaatiota ”ylemmäs”, maahantuojalle/sisäänostajalle vai mikä se seuraava porras onkaan?

  2. Hih, joo. se Yrjänkadun myymälä on kyllä mainio, siellä siis on tosiaan viikonloppuisin skumppatarjoilu 🙂 

    Mä en juuri osta vaatteita netistä kun oon niin jumittunut tälle Nanso-Marimekko -linjalle, jota rikkomaan pääsee vaan jotkut kotimaiset piensuunnittelijat ja omat ompelukset, mutta synnytyksen jälkeen, kun en päässyt minnekään liikkumaan, niin ostin alusvaatteita ja imetysliivejä figleaves.comista. Ja oi sitä maitoon hukkuvan, riekaleina olevan äidin onnea, kun postista kopsahti karamellirasian näköinen laatikko, jossa imetysliivitkin oli kääritty silkkipaperiin ja sinetöity vielä viikunanlehti-tarralla 🙂 

    Jaa, sitä voiskin tässä taaperoisen päiväunien kunniaksi mennä Viikunanlehdelle vähän kuikuilemaan…

    1. No voin kyllä kuvitella, kuinka tuollainen silkkipaperiin kääritty paketti kotiovelle voittaa synnytyksen jälkeen 100-0 sovituskopeissa hikoilun. Itse muistan vieläkin, kuinka paljon kirpaisi 5 päivää synnytyksen jälkeen kun oli pakko raahautua liiviostoksille niin, että raahustin hitaasti eteenpäin, mies ja poika odottivat autossa kaupan ulkopuolella, ja myyjä kysyi, että niin koskas sulla on laskettu aika. Asiallinen kysymys, mutta tuossa vaiheessa ei ihan se mitä olisin halunnut kuulla.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *