Vaikea laittaa paremmaksi

Minä olen ehdottomasti aamupalaihmisiä, vaikka aamuihmisiin en kuulukaan. Tai oikeastaan taidan lukeutua brunssityyppeihin. Näin ollen täytyy sanoa, että tämä lauantaiaamupäivä kipusi ehdottomasti sellaiseen aamujen aateliston joukkoon. Joskus kymmenen jälkeen hiippailin yövaatteissa meidän yläkertaan ja siellä oli jo vohveli-, herkkukahvi- ja hedelmäsalaattitalkoot käynnissä, kuului naurua ja höpötystä, kuppien kolinaa ja pehmeää musiikkia. 

Mietin, että vitsit kun oli hyvä päätös klikata ”luo blogi”-kohtaa Lilyn etusivulla heinäkuussa 2012. Ajatella, että ilman tuota päähänpistoa en olisi tutustunut näihin ihan mahtaviin naisiin, eikä meidän keittiössä olisi ollut tänä aamuna kahdeksan ympäri Suomea saapunutta bloggaajaa valmistamassa aamiaista. Eikä eilen oltaisi puhuttu hervottomasti aamuyöhön asti nauraen ja jutellen, sekä skumppaa toistemme laseihin kaadellen (erinomainen juhlajuomavinkki muille odottajille tai muuten vain alkoholittomille: Freixenet Legro, kerrankin hyvää ei-makeaa alkoholitonta kuohuvaa!). Nämä olivat nyt jo sarjassaan toiset mekkoiltamat ja olen sitä mieltä, että tämä jos mikä on perinne mistä pidetään kiinni!

Iksu suloisen vatsansa kanssa hedelmäsalaattivastaavana <3

Vitsit miten olinkaan kaivannut Siperian Ellan valmistamaa kahvia ja Ellaa itseään. Ja niitä kaikkia muita.

Juuri nyt mieli on kevyt ja uni painaa silmiä. Olen aika ylpeä itsestäni, kun minäkin jaksoin valvoa muiden mukana melkein pikkutunneille saakka. Kirjoitettavaakin vielä olisi, mutta nyt taidan laittaa saunan päälle ja leffan pyörimään. Palaan varmasti huomenna vielä kirjoittamaan, phocahispidan tontilta löytyykin jo selostus illasta. 

Kiitos vielä te ihanat! Ette arvaakaan, kuinka paljon vierailunne piristi tätä sohvallapötköttelijää. <3