Ihana arki
Elämä Lillessä alkaa vähitellen tuntua arjelta. Ja en tarkoita arjella mitään tylsää tai harmaata vaan sellaista kuulumisen tunnetta. Heräämistä aamulla ilman fiilistä, että on matkalla. Kämpän kutsumista kodiksi. Liikkumista kaupungilla ilman Google Mapsia. Asioimista ranskaksi, mikä haasteista huolimatta tuntuu joka päivä vähän helpommalta. Pardon, S’il vous plaît ja kumppanit alkaa myös jo tulla suusta lähes luontevasti, missä on kyllä ollut opettelemista. Suomessa kun kun ei näitä kohteliaisuussanoja ihan hirveesti viljellä. 😀 Puhumattakaan poskisuudelmista. Näistä pienistä jutuista sais tehtyä vaikka kuinka pitkän listan ja luulen, että just niihin tottuminen saa tän maan tuntumaan vähän enemmän kodilta. Lista-addiktina voisinkin itseasiassa toteuttaa tuon idean joku päivä!
Oon vihdoin terve monen fiikon sitkeen flunssan jälkeen ja tuntuu, että keho on täynnä patoutunutta energiaa! On ihanaa päästä vihdoin liikkumaan. Oon nimittäin neuroottinen sydänlihaksen tulehduksen ja muiden jälkitautien pelkääjä ja tästä syystä en koskaan uskalla liikkua flunssaisena vaan vaihdan hyvällä omallatunnolla urheilun löysäilyyn. Just nyt kaipaan kyllä salia niin paljon.. täällä ei nimittäin oo oikein järkeä solmia jäsenyyttä mihinkään kun aika on niin lyhyt ja siitäkin suuri osa menee reissatessa. Päätin mielummin käyttää mun rahat edellämainittuun ja investoin 2€ jumppamattoon. 😀 Mulle on kyllä osoittautunut yllättävän vaikeeksi tuo omassa huoneessa treenaaminen, vaikka oonkin tottunut treenaamaan oman kehon painolla.
Tässä muuten superhyvä treeni kohtalotovereille (tai jos tekee mieli jättää sali tai lenkki välistä huonon ilman varjolla..) Ainakin mua tuollainen selkee treeniohjelma auttaa verrattuna sellaiseen mitähän seuraavaks tekisin -meininkiin.
Tässä olin vielä aika vahvasti sängyn pohjalla..
Mulle iski tänään pienimuotoinen kriisi kun tajusin kalenteria selaillessa, että lukukausi alkaa olla jo puolessa välissä. Aika kuluu täällä kyllä ihan liian nopeesti. Tietysti on omalla tavallaan ihanaa palata Suomeen – nähdä kaikki rakkaat ihmiset, hoitaa asiat suomeksi ja suomalaiseen tapaan sekä viettää pitkä joululoma kotona (♥!), mutta tiedän jo nyt, että lähteminen tulee olemaan vaikeeta. Täällä on jo liikaa ihmisiä, joita en haluais hyvästellä.
Ollaan vietetty viime aikoina monen kaverin synttäreitä sekä järkätty juhlia ihan vaan vaikka tenteistä selviämisen kunniaksi. Kuvamateriaalia mulla ei hirveesti löydy, mutta se onkin kyllä merkki tylsästä illasta jos on jaksanut roikkua koko ajan kiinni kamerassa. ;) Juhlat on tietysti loistava tekosyy leipoa ja ollaan me sitä kyllä muutenkin tehty – paljon!
Tuo slovakialainen juusto on niiin hyvää! Sitä saa kaikissa söpöissä muodoissa, muun muassa spagettina ja letitettynä. En oo ainakaan tähän mennessä törmänny mihinkään vastaavaan Suomessa, joten pitää varmaan lähtee joskus juustonhakureissulle Slovakiaan.. Oon kyllä suunnitellut matkat jo niin monen kaverin kotimaahan, että saan kyllä hetken kerätä matkakassaa saadakseni nää haaveet toteutettua. :D Slovakian lisäks ainaki Brasilia, Meksiko, Puola, Kiina ja Australia on jo listalla!
Lille is slowly starting to feel like home. I guess it’s the little things – not (usually) needing Google Maps anymore, calling our apartment home, getting used to dealing with everyday situations in french (still challenging though), waking up in the morning without the feeling that I’m on a trip… the list goes on and on. Anyway, I’m already a little scared of leaving back to Finland. I know it will be lovely in many ways but still – there are so many people here that I don’t want to say goodbye to. I’m also pretty sure that I’ll face many cultural shocks in my home country. But I don’t really want to think about the leaving part yet – I’m only halfway trough the semester!
Rentouttavaa sunnuntaita ihmiset, à bientôt!
♥: Laura