Hyvää äitienpäivää

Täällä Irlannissa oli viime sunnuntaina äitienpäivä. Päivä alkoikin mukavasti aamiaisella sängyssä. Lapset innoissaan toivat itse koulussa tehdyt lahjat (jotka olin tietty nähny jo perjantaina, heh) mulle sänkyyn kun isi väänsi aamukahveja alakerrassa. Oli sellainen mukavan leppoisa aamu, ilman kiirettä mihinkään, hitaasti heräiltiin ja höpistiin. Lounasaikaan mentiin brunssille meidän vakkaripaikkaan Wildeside Cafeen. Lapset tilasivat pesto pastat (kuten aina!) ja itse päädyin pitkästä aikaa Full Irish -annokseen (se sydäri lautasella -aamupala: pekonia, kananmunia, toastia, white&black pudding, nakkeja jne…). Tunnelma ravintolassakin oli vaihteeksi kovin leppoisa, joten päätettiin suunnata Honeyparkin leikkipuistoon kun kelikin näytti kuivalta.

Nämä on ihan parhaita äitienpäivän lahjoja

Siihen loppui se leppoisuus! Honeyparkissa on sellainen kolmekerroksinen kiipeily/liukumäki häkkyrä ja neiti viimeksi kyseissä puistossa vieraillessamme uskaltautui sinne ihan ylimpään kerrokseen. Uskalsi jopa itsekseen tulla sitä isoa liukumäkeä alas. Ensin tietty isoveikan kanssa käsikädessä ja sitten yksin. Monta kertaa hilas eestaas ja ajateltiin, että kyllä varmasti tällä kertaa menee jo alusta asti ihan reippaasti. Niinpä niin. No ei mene aina ihan kuin Strömsössä… Valitus ja kitinä (but mummy, I NEED HELP!) alkoi samantien kun puistoon päästiin. Koitettiin auttaa ja rauhallisesti selittää miten samalla lailla kuin viimeksikin sinne pääsee. Jalkaa vaan toisen eteen reippaasti, katse eteenpäin ja niin edelleen. No ei se ihan toiminu. Siellä oli kaikenlisäksi vielä tosi kylmä (lue: äitillä alkoi varpaat paleltaa ja vitutuskäyrä kasvaa samaa tahtia sinertäviksi muuttuvien varpaiden kanssa). Meni ehkä kymmenen minuuttia kunnes meikäläisellä paloi hihat ja nokat suunnattiin autolle. Siinä sitä tarvottiin peräkanaa autolle, lapset itkua vääntäen ja äitillä savu korvista nousten. Taisi siinä muutama ärräpääkin päästä ja mutinaa hyvästä äitienpäivästä. Olisi sen tietty paremminkin voinut hoitaa, mutta aina ei mene ihan putkeen. Se on kai tätä lapsiperheen arkea ja se äitienpäivä on tietty lapsillekin vain päivä muiden joukossa. Sitä ehkä itse tietyllä tapaa asettaa odotuksia päivälle. Että kun nyt on äitienpäivä niin tokihan kaikki menee kuin elokuvissa konsanaan. Loppupäivä meni onneksi kuitenkin kivasti, lapset pyöräili ulkosalla ja illemmalla laitettiin takkaan tuli ja katsottiin perheen kesken elokuva ”The Croods” (enpä muuten tiedä mikä tämä on suomeksi, mutta oli tosi hyvä!). Loppu hyvin, kaikki hyvin kuten aina. Tärkeintä kai se on, että yleisfiilis on hyvä ja nukkumaanmennessä halitaan ja pusitaan, niistä pienistä matkanvarrella kohdatuista kuopista huolimatta.