Mummy, we’re marrying!

Vitsi mikä viikko, mutta nyt pitkä viikonloppu edessä. Ihanan hiljainen ilta vielä kun mies on myöhään töissä ja lapset jo nukkumassa. Talo on hiljainen, ei kuulu muuta kuin näppiksen tasainen naputus. Olen jotenkin niin näiden kahden ylimääräisen lomapäivän tarpeessa. Viimeiset kaksi viikkoa on menneet töissä sellaisessa hulinassa, että välillä ei tiedä mistä on tulossa ja mihin menossa. Huomiselle mulla onkin suunnitelmana tehdä lasten kanssa retki Dublinin pohjoispuolella sijaitsevaan pieneen kalastajakylään nimeltään Howth. Sinne pääsee täältä meiltäpäin kätevästi junalla ja lapset ovat tietenkin ihan innoissaan koko ajatuksesta.

Sitä ennen kuitenkin pieni kevennys tältä illalta. Olin lasten kanssa olkkarissa, kun poika yhtäkkiä alkaa siskolleen puhua Hey Siún, let’s play marrying! Jaa, mitä?! Meillä oli takankulmalla tytön montessorissa askartelemat ystävänpäiväkukat ja poika nappasi ne siitä käteen. Alkoi mallaamaan niitä rintapieleen, mutta kun pyjaman paidassa ei ollut rintataskua, päätyi hän työntämään ne housun vyötärölle. Mistä se edes tietää, että miehillä on rintapielessä kukka?! Tyttö leikistä innostuneena nappasi siitä takankulmalta sydämin koristellun kortin ja asetteli sen paikoilleen siihen kohtaan missä tämä naimisiinmeno tapahtuu…

”Ensin ne seisoo näin vierekkäin…”
(Huomaa kukka ja kortti!)

Sitten halataan… ”Now I give you the flower. There. Now you hug me.. Come on, give me a hug!”

Just Married! Huomaa asianmukaiset minions-tohvelit…

Että sellaiset seremoniat täällä tänään! Tuore aviopari saikin vielä miniloman kunniaksi valvoa kasiin asti, tilattiin pizza ja katsottiin Netflixistä Jungle Book 2. Nukkumaan mennessä lauleskeltiin bare necessities, tai nare becessities kuten tyttö lauleskeli kovaan ääneen vessan pytyltä. Siitäpä vasta illan kikatuskohtaus syntyi!