Mä oon jo pitkään miettinyt kirjoittavani suomenkielistä blogia. Oon näpertänyt englanniksi toisella alustalla ja vaikka tuo toinen kieli hyvin sujuukin, jotenkin mun mielestä suomenkielestä löytyy välillä värikkäämpiä ja osuvampia sanontoja. Toinen syy on tietysti se, että olen asunut Dublinissa kohta kahdeksan vuotta ja kun ympärillään kuulee vierasta kieltä aamusta iltaan, alkaa oma äidinkieli ruostua huomaamattakin. Sen oikeastaan huomaa vasta sitten, kun pitäisi nopeaa kuulumisten vaihtoa pidempää keskustelua käydä eikä niitä oikeita sanoja meinaa löytyä sitten millään. On aika urpo olo, kun juttelee lapsuuden ystävän kanssa omalla äidinkielellään, mutta osaa sanoista pitää hetken hakea ja joskus vielä (voi nolous!) kysyä, että no mikä tää nyt olikaan suomeksi. Mun pitää tehdä jotain, että suomenkieli pysyy vireänä sillä miten minä muuten lapsilleni tämän kauniin, mutta vaikean kielen opetan? Huomaan jo nyt, että nuorin ei ymmärrä yhtä hyvin kun äiti on ollut laiska ja vaihtaa turhan tiuhaan takaisin englantiin…
Meidän perheessä isä on irlantilainen ja alusta asti oli kaikille selvää, että minä puhun lapsille suomea, jotta oppivat kielen. Niin, se oli selvää niin kauan kunnes se alkoi olla hankalaa! Se oli helppoa kun lapset olivat vauvoja ja jokeltelivat. Kun töissä vastuualueena oli Suomi ja muut pohjoismaat niin pääsi puhumaan myös töissä päivittäin suomea. Sitten ne lapset alkoivat puhua ja koska päiväkodissa puhuttiin englantia niin sitähän ne minullekin puhuivat. Sitten töissä vaihtui vastuualueeksi UK enkä päässyt enää töissäkään suomea puhumaan. Jotenkin kaikki ajatuksetkin alkoivat automaattisesti tulla englanniksi. Ensimmäinen vastaus lapsen kysymykseen tuli englanniksi. En tiennyt, että oman äidinkielen puhuminen voi olla vaikeaa. Mä jotenkin ajattelin, että tämä kaksikieliseksi opettaminen olisi niitä helpoimpia tehtäviä vanhemmuudessa!
Olen viimeisen vuoden laiskotellut ja nyt mua alkaa pelottaa, että on jo liian myöhäistä. Miten mä tästä enää pääsen takaisin oikeille raiteille kun kolmevuotias kirkkaalla äänellä toteaa ”but mummy, I don’t understand Spanish!”. Voi rakas, se on suomea… Nyt sitä suomea siis puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Sitten mietin, että pitäisi telkkariohjelmatkin laittaa vaan suomeksi. Siinäkin on kuulkaa oma hommansa löytää suomeksi noita ohjelmia kun DVD soitinkin on hajalla ja haluaisin ne vaikka USB-tikulle, mutta kaikkien hakujen tulokset on englanniksi. Joululoma suomessa oli pieni toivonpilkahdus kun huomasin miten molemmat poimi paljon sanoja ja ymmärsivät mitä mummi ja vaari, tädit ja serkut puhuivat. Kielikylpy kotikonnuilla ensi kesänä tekisi terää itse kullekin. Se ajatushan on jo kauan kytenyt, että nyt eikun tuumasta toimeen ja pomolle hyvä myyntipuhe valmiiksi seuraavaa palaveria varten! Ehkä mä näillä eväillä pääsen alkuun.
Jos joku, jolla on omakohtaisia kokemuksia (tai muuten kokemusta aiheesta) sattuu tätä lukemaan niin mielelläni ottaisin vinkit vastaan! Tai ei tarvii edes olla kokemusta, kaikki vinkit kyllä kelpaa 🙂
