Mun täytyy myöntää, että oon välillä täysin uutispimennossa mitä Suomen asioihin tulee. Olen asunut Irlannissa kohta 8 vuotta ja vaikka sitä koittaa uutisia ainakin silloin tällöin selailla, totuus on se, että moni asia jää kyllä näkemättä. Popitan vieläkin 2000-luvun alun Maija Vilkkumaata suomenkielen ikävissäni enkä osaa nimetä yhtäkään Cheekin biisiä… On kuitenkin tietyt asiat mitkä ovat kerta toisensa jälkeen väkisinkin eksyneet mun näköpiiriin. Ne sellaiset asiat, jotka puhuttaa paljon. Kuten nyt esimerkiksi viime aikoina tämä maahanmuuttoasia, josta en kyllä ala täällä (ainakaan vielä..) paasaamaan. Sen sijaan asia mikä saa mun otsaverisuonet sykkimään pahemman kerran ja mistä aion paasata, on nämä keskustelut päivähoidon maksujen korottamisesta ja koulutuksen maksullisuudesta.

Kaunis Irlannin maaseutu, Co. Cork etelässä.

Kun on ikänsä Suomessa asunut ja saanut nauttia näistä hyvinvointivaltion eduista, kuten edullisesta terveydenhuollosta, ilmaisesta korkealaatuisesta koulutuksesta ja huokeasta päivähoidosta johon jokaisella on mahdollisuus päästä, sitä helposti unohtaa miten hyvin asiat oikeasti onkaan. Ehkä sitä tulee sokeaksi oman maan hyville puolille ja sitä alkaakin miettimään, että ovatko nämä sittenkään niin tarpeellisia asioita. Entäs jos pistettäisiin kaikki maksullisiksi tai vähintäänkin nostetaan maksuja? Nämä on mun mielestä kuitenkin hyvinvointivaltion peruspilareita, jotka mahdollistavat tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Mitä tapahtuu jos näistä aletaan tinkimään? Miten se vaikuttaa meidän yhteiskunnassa eläviin ihmisiin? Voin kertoa pari esimerkkiä.

Katsotaan ensin vaikka tuota päivähoitoasiaa. Kaikki tietävät, että päivähoidon kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin mitä perheet tällä hetkellä Suomessa maksavat. Mitä se sitten oikeasti kustantaa? Täällä Irlannissa valtio ei tue päivähoitoa mitenkään. Käytännössä kaikki kulut menee suoraan asiakkaalle, eli siis perheille, jotka näitä palveluja käyttävät. Dublinin seudulla päivähoito maksaa paikasta riippuen 900-1200e per kuukausi per lapsi. Sitä ihan oikeasti joutuu miettimään, että kuinka monta lasta on varaa tehdä! Tämähän ei siis meinaan lopu päiväkotiin… Kouluikäisten iltapäivähoito maksaa myös. Sekään ei ole halpaa touhua vaan palvelun laajuudesta riippuen siitäkin saa pulittaa 500-800e per kuukausi per lapsi. Monet joutuvat viemään lapset aamulla aikaisin hoitopaikkaan, hoidosta viedään kouluun, hoito hakee koulusta ja sitten vanhemmat hakevat lapsensa hoitopaikasta töiden jälkeen, yleensä siinä puoli kuuden ja kuuden kieppeillä. Ja entäs koulujen hiihto-, kesä, syys- ja joululomat. Harvalla on niin paljon lomia käytettävänä, että pystyy ottamaan kaikki nämä töistä vapaaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos molemmat vanhemmat ovat töissä, saa palkkakin olla jo melko korkea että niitä töitä kannattaa edes lähteä tekemään. Monessa pienituloisessa perheessä onkin päädytty siihen ratkaisuun, että toinen vanhemmista jää kotiin. Yleensä se on äiti, koska useimmiten miehen palkka on suurempi. Tunnen naisia, jotka haluaisivat mennä töihin, mutta ovat joutuneet jäämään lasten kanssa kotiin. Ja jos olet ollut parhaassa tapauksessa 10-15 vuotta poissa työelämästä, millaiset ovat mahdollisuudet päästä takaisin? Mitä se tekee kotona olleen vanhemman itsetunnolle kun on ollut niin kauan pois työelämästä? Millaisia töitä on enää tarjolla?

Olen kuullut tasaisin väliajoin keskustelua myös siitä, että Suomessakin pitäisi alkaa ottamaan maksuja korkea-asteen koulutuksesta. Yliopistotutkinnot maksullisiksi! Niinhän ne maksaa monissa muissakin maissa, miksei täälläkin? Irlannissa yliopistotason koulutus on maksullinen vaikka muuta yrittävät väittää. Ei yhtä kallis kuin naapurimaassa Iso-Britanniassa, mutta maksullinen kuitenkin. Tutkinnon hintalappu riippuu koulusta ja tutkinnosta, tietyt tutkinnot ja tietyt koulut ovat kalliimpia kuin toiset. Jos katsotaan taas Dublinin aluetta, täällä on muutama melko iso yliopisto kuten University College Dublin, Trinity College ja Dublin City University, joissa voi opiskella melko laajaa repertuaaria. Undergraduate, eli siis kanditutkinnot maksavat 5000-15000 euroa per vuosi opinahjosta riippuen, lääketieteellinen on kallein ja halvimpia on mm. psykologia ja social sciences. Kolmen vuoden kanditutkinnolle tulee äkkiä hintaa toistakymmentätuhatta. Maisterin tutkinnot kestävät tieteenalasta vähän riippuen kahdesta vuodesta ylöspäin ja maksavat myös sen 5000+ euroa per vuosi. Opiskelijoilla on mahdollisuus hakea tukea ”Free Fees Initiativen” alla jos hakeutuvat ensimmäistä kertaa opiskelemaan kandi- tai maisterintutkintoa ja täyttävät muut kelpoisuuskriteerit. Tämä kattaa kuitenkin vain osan vuosimaksuista ja maksettavaksi jää mm. registration fee, joka on noin 3000e/vuosi. Viiden vuoden tutkinnolle tulee tällöinkin hintaa noin 15000e. Näistä on tehty tutkimuksia, että kuinka paljon korkeakoulutettujen määrä on noussut sen jälkeen kun ”Free Fees Initiative” vuonna 1996 poisti osan tutkintomaksuista. Lueskelin erästä UCD:n julkaisua, jonka mukaan tämä maksujen poistaminen ei ole lisännyt korkeakoulutettujen määrää. Tarkemmin tutkimustuloksia lukiessani huomasin, että tämä tutkimus on kuitenkin jättänyt huomiotta ”Institute of Technologyt” (IT:t on vähän sama asia kuin ammattikorkeakoulut Suomessa). Lisäksi tutkimustuloksissa ei ole lainkaan otettu huomioon niin sanottuja aikuisopiskelijoita, joiksi täällä lasketaan kaikki yli 23-vuotiaat… Paremman kuvan mielestäni asiaan antaa Eurostatin julkaisu, joka listaa EU-maittain korkeakoulutettujen 30-34 vuotiaiden prosentuaalisen määrän. Irlannissa vuonna 2002, 32% 30-34 vuotiaista oli korkeakoulutettuja. Vuonna 2014 tämä luku oli 52%. Vuonna 2002 se oli 32%. 12 vuotta myöhemmin, se on 52%! Tämä luku kattaa kaikki kolmannen asteen tutkinnot olivat ne sitten yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta, suoraan lukiosta tai muutaman välivuoden jälkeen suoritettuja. Näyttäisi sillä jotain vaikutusta asiaan olleen…

Mielestäni Suomen ilmainen koulutus antaa jokaiselle taustasta riippumatta edes mahdollisuuden kouluttautua sille tasolle kuin haluaa ja siitä tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Jos kaikkeen päivähoitomaksuista kolmannenasteen koulutukseen lyödään suuret hintalaput päälle, saatamme löytää itsemme taas oikeasta perinteisestä luokkayhteiskunnasta. Se ”työläisten” ja ”akateemisten” välinen kuilu kasvaa kasvamistaan. Naiset voivat jäädä taas hoitamaan lapset ja kodin, sillä vaikka pitkä matka onkin jo sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi kuljettu, paljon on vielä tehtävänä. Ehkä se on tietyllä tapaa helppo huudella sieltä omalta lämpimältä sohvalta, että maksullisiksi vain kun on itse niistä eduista jo päässyt nauttimaan. Jos itsellä sattuu (sen ilmaisen koulutuksen ansiosta) olemaan palkka sellaisissa numeroissa, että parin lapsen kymppitonnien tutkinnot ei paljoa hetkauta ei se tarkoita sitä, että kaikki muut ovat samassa tilanteessa.

Kolmas hyvinvointivaltion tukipilareista on mielestäni terveydenhuolto. Täällä ei ole julkisia terveysasemia samalla lailla kuin Suomessa. Jos pitää lääkäriin päästä, niin eikun yksityiselle lääkärin vastaanotolle ja siitä ilosta saa sitten maksaa noin 50e/käynti, oli se tarve mitä hyvänsä. Ja ihan sama oletko siellä saman lääkärin vastaanotolla ollut jo vaikka kymmenen kertaa tämän vuoden aikana, samat maksut saat pulittaa joka kerta. Sama pätee myös hammaslääkäreihin, optikoihin ja mihin tahansa spesialisteihin. Ei ole kelaa, joka korvaa kun tietyt rajat on ylitetty. Jos pitää sairaalaan päästä tutkimuksiin, niitä joko odotetaan julkisen jonoissa vuoden ehkä kaksi (ei paljoa lohduta jos on kipuja tai muuten vain akuutimpaa asiaa) tai sitten maksetaan yksityisellä puolella tuhansia euroja spesialisti- ja tutkimusmaksuja. Esimerkkinä annettakoon vaikka raskaus ja synnyttäminen: voi mennä julkista kautta, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kun olet synnyttänyt ja jos joudut viettämään pari yötä sairaalassa, vietät yöt parhaassa tapauksessa isossa huoneessa seitsemän muun tuoreen äidin kanssa vauvoineen. Siinä ei paljoa nukuta edes silloin kun vauva sattuu torkahtamaan ja huone jaetaan jos jonkunlaisen tallaajan kanssa… Toinen vaihtoehto on maksaa yksityisestä tai ”semi-private” huoneesta. Semi-private huone on noin 700e/yö. Yksityistä kautta jos menee joutuu myös maksamaan itse myös lääkärin, joka on lääkäristä riippuen noin 4000e luokkaa. Siinä kertyy palleron pyöräyttämisellekin hintaa ennen kuin on kultanuppusta nähtykään. Entäs lasten hammashuolto. Täällä suositellaan kyllä, että hammaslääkäriin viedään kun ensimmäiset hampaat alkaa puhkeamaan ja sen jälkeen käytäisiin säännöllisesti. Käytännössä suurin osa vie lapsensa ensimmäistä kertaa hammaslääkäriin kun saavat peruskoulussa kutsun lapsen ollessa jo 7-vuotias! Vein meidän lapset hammaslääkäriin ekaa kertaa nuorimman ollessa kaksivuotias. Hammaslääkäri perusteellisesti tarkisti molempien lasten hampaat ja oli kovin tyytyväinen näkemäänsä. Käynti kesti noin puoli tuntia ja maksoin siitä ilosta 160e.

Tässä siis pari esimerkkiä siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa kun näistä palveluista joutuu itse omasta pussista maksamaan. Tämä Irlanti kun ei kuitenkaan mikään veroparatiisi ole, että ei siitä palkasta sen enempää täälläkään käteen jää. Ja vaikka tämä nyt kovin negatiiviselta kuulostaakin, niin kyllä täällä on paljon toki positiivisiakin puolia. Täytynee kirjoitella niistä erikseen joku toinen kerta! Toivoisin vain, ettei Suomessa heitetä hukkaan kovalla työllä pystytettyä hyvää systeemiä, joka tukee kansalaisiaan. Toki parannettavaa aina on, mutta voitaisiinko siirtää se keskustelu esimerkiksi prosessien tehostamiseen eikä aina ensimmäisenä ratkaisuna katsota maksujen nostamista.