Viikonloppu Irlannin maaseudulla
Lauantaina aamusta pakattiin kassit ja suunnattiin auton nokka kohti anoppilaa. Oli jotenkin tosi kiva viikonloppu! Viime viikonloppu tuntui sellaiselta ihan ok, en nyt jaksa ja mulla oli koko viime lauantain sellainen olo, että nalkutin lapsille kaiken aikaa jostakin. Siksi olikin ihana huomata, että tämä viikonloppu meni jotenkin tosi, noh, harmonisissa tunnelmissa. Lauantaina kun saavuttiin Carlow’n käytiin ensin lounaalla mummin ja vaarin kanssa ja kun oltiin saatu masut täyteen käytiin kaupoilla ostamassa lapsille uudet kengät. Illemmalla mummilaan päästyämme käytiin vielä pienellä kävelyllä lasten kanssa. Se ilta on meinaan tosi pitkä jos ei käy yhtään ulkosalla!
Me päästiin vielä tuon miehen kanssa illalla lähipubiin drinksuille. Tai no, kuplavedelle omalta osalta kun tiesin, että seuraavana aamuna odottaa kevyt 18k lenkki… Jotain on tapahtunut viime viikkoina kun ei tuo viini tunnu enää maistuvan (!!) vaan tulee välteltyä viinittelytilaisuuksia, jotta jaksaa lenkkeillä. Olen kyllä huomannut miten se yksi pieni lasikin vaikuttaa siihen miten juoksu kulkee. Ja täytyy myöntää, että vaikkei tässä mihinkään olympialaisiin treenatakaan niin mielellään sen 18 kilsaa juoksee hyvissä fiiliksissä… Aletaan meinaan olla sellaisissa matkoissa, että sen kyllä kropassaan tuntee jos ei esimerkiksi ole tarpeeksi tullut vettä litkittyä!
Sunnuntaiaamu alkoikin siis reippaissa merkeissä. Mies tuli matkaan ekan 8 kilsan verran ja loput 10 juoksin vain lampaat viereisillä pelloilla seurana. Ei ollut tuolla maaseudullakaan montaa sielua noin aamusta liikenteessä. Lenkki menikin yllättävän hyvissä fiiliksissä, nopeammin kuin olin suunnitellut! Keskimääräinen vauhti lenkillä oli 9:35min/maili eli kilometreissä 5:57min/km. Ei mikään ennätysten rikkoja, mutta omalla mittarilla melko reipasta menoa.
Lenkin jälkeen olikin kiva hypätä rauhassa suihkuun, hyvissä fiiliksissä niin henkisesti kuin fyysisesti. Sitä on jotenkin lenkin jälkeen aina niin hyvillä mielin vaikka olisi ollut kuinka p*ska päivä tahansa. Ja kropassa sellainen ihanan väsynyt, mutta kuitenkin voimakas ja terve tunne. Siitä olikin mukava suunnata kiljuvan nälän saattelemana lounastreffeille sukulaisseurueen kera! Lapsetkin olivat hyvällä tuulella ja lounas meni lepposissa tunnelmissa. Välillä ne yllättää :) Usein suurin osa ajasta menee siihen älä, rauhassa, lopeta, ei saa, nätisti -jankaamiseen!
Aina ei tarvii olla suuria suunnitelmia tai reissata ristiin rastiin sinne tänne. Tälläiset ihan normi viikonloput on jotenkin niin voimaannuttavia. Nyt jaksaa taas ihan uudella tarmolla palata töihin! Ja mikä ihana aika vuodesta. Täällä Irlannissa alkaa jo nyt todella selkeästi huomaamaan miten päivät pitenee. Tästä on vain suunta ylös!