Miten blogipostaukseni syntyy.
Ideasta – tekstiksi.
Kun aikoinaan pistin blogin pystyyn, ideanani oli pitää julkista päiväkirjaa äitiysloman timmellyksistä. Niitä voin lueskella samalla ajatuksella kuin kaikkia kömpelöitä alkutaipaleita. Sittemmin kun kuvat tuli mukaan, vaihtui blogini tyyli kokonaan. Kuvista tuli pääasia ja tekstiä lisäsin niihin mitä milloinkin. Nykyään teksti vs. kuvat on aika fifty-fifty. Välillä kuvat on se tärkein, varsinkin maisemakuvauksissa, ja välillä taas teksti on se juttu.
Yleensä idea postauksesta tulee päähäni ihan yllättäen. Bussissa, kaupassa, nukuttaessa, suihkussa, tv:n ääressä, teatterissa, nukkuessakin. Silloin on kiire muistilehtiön (minulla on niitä monia) tai puhelimen notesin kimppuun. Ensimmäiset ajatukset on tärkeää saada heti muistiin. Joskus niitä ei tietysti ole mahdollista saada ja silloin voi vain toivoa että idea pysyy päässäni. Yleensä ei pysy, hah. Muistikirjaan kirjoitan ranskalaisilla viivoilla kaikkea mitä aiheesta mieleen tulee.
Aiheet saan päähäni eri tapahtumista sekä usein toisten ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista. En ehkä juuri jutellessa, vaan jälkikäteen asioita muistellessa ja makustellessa. Tosi usein inspiksiä tulee bussissa kun ’salakuuntelee’ ihmisiä. Uutiset, ohjelmat, mainokset,kuvat, lapset ja luonto ovat täynnä herkullista kirjoitettavaa. Ja mies!
Kaikkea mitä päähäni pälkähtää, en voi toki muutta postaukseksi. Lähinnä ajan puutteen vuoksi. On valikoitava ne parhaimmat sekä ne joista itse saan irti eniten. Kun idea on päähäni iskeytynyt, se oikein vyöryy päälleni. Se on mielessäni melkein lakkaamatta. Jatko-ajattelen juttua yleensä usean päivän ajan. Parhaiten ajatus juoksee lenkillä. Aivoissa oikein soljuaa kun ne vie asiaa eteenpäin juoksun ohessa. Tykkään leikitellä asiaa päässäni puoleen ja toiseen. Miinuspuolena lenkillä on se, ettei mitään voi kirjoittaa muistiin.
Joskus ideoin postauksia myös ystävieni kanssa. Jos aihe, varsinkin sen ollessa arkaluontoinen, liittyy suoraan johonkin toiseen henkilöön, kysyn aina kyseiseltä henkilöltä, saako hänestä kirjoittaa tietynlaisen pätkän. Nappaan aiheisiin sopivia kommentteja sieltä sun täältä, ystäviltä ja tuntemattomilta. On yllättävää miten paljon ympärillään kuuleekin juuri niitä asioita joita omassa päässään pyörittelee. Pääni päällä varmaan näkyy pieni ajatuskupla kun joku postaus on siellä hioutumassa.
Tykkään kuvata kotini pieniä yksityiskohtia, harjoitellen samalla kameran toiminstaa, ja siksi usein liitänkin postaukseeni kuvia niistä, vaikka ne ei aiheeseen liittyisi millään muotoa. Joskus taas on oikein kiva napsia juuri tarkasti aiheeseen liittyviä kuvia. Tähän postaukseen muuten nappasin kuvat tältä illalta kun pojat katsoivat juuri ostettua elokuvaa Monsterit-YO.
Sitten kun olen saanut hahmoteltua asiaa tarpeeksi, hommaan itselleni vapaaillan, ts. mies nukuttaa Vipen, ja rupean näpyttelemään. Jos on mahdollista, otan lasillisen viiniä. Se saakin kielenkannat luistamaan, hih. Tunnen useinkin olevani sellainen hupsu tiedemies kun kirjoittelen bloggauksia. Minulla on pää ihan kyseistä asiaa täynnä, en kuule enkä näe mitään ja edessäni pöydällä on lippuja ja lappuja, sekä vielä se puhelimen notes. Niistä kaikista poimin asioita sopivan sekavassa järjestyksessä hiukset pystyssä, paita väärinpäin ja villin kiilto silmissä.
Blogiin kirjoittaminen on itselleni sellaista elämän pohdiskelua, jota jokaisen ihmisen pitäisi tehdä, sekä yksin että toisten ihmisten kanssa. Se on myös omien ajatusten tuulettamista. Koitan kaivella asioita monista näkökulmista kuten elämässä yleensäkin. Lisäksi se on ihan mielettömän mukava harrastus. Haluan koittaa tuoda iloa ihmisille ja myös ehkä sellaista ajatustapaa ettei kaiken tarvitse aina olla täydellistä harmoniaa, ollakseen onnellinen elämäänsä. Että olisi hyvä olla onnellinen siitä mitä jo on. Että normaali arjestakin voi löytää paljon paljon iloa ja onnea.
Välillä mielessäni on jonossa monta ideaa, välillä nolla. En ota niistä mitään stressiä koska tämä ei ole minulle pakkopullaa vaan nautin tästä. Nautin myös suuresti ihanista sanoista mitä minulle on blogistani sanottu. Tätä on kehuttu juurikin sellaiseksi hyvän mielen blogiksi, kuviamme on kehuttu (osa on miehen ottamia) ja tekstiäni on kehuttu. Siitä olenkin erityisen otettu koska olen aina halunnut kirjoittaa, mutta opettelen vielä asiaa. Yhtenä isoimpana inspiraation lähteenäni toimii myös serkkuni, joka kirjoittaa täällä Lilyssä blogia nimeltä Naislaif.
Sitten vastapainona näille mietityille postauksille on ne todelliset Ex-tempore-postaukset jotka syntyvät joskus päivän, jopa tunnin aikana. Niissä onkin sitten todella tulta ja tappuraa mukana. Yksi niistä on mm. vähän aikaa sitten postamaani Mummo.
Lopputulema tähän postaukseen on, että postaus syntyy ihmisten välisestä kanssakäymisestä sekä pikku pääni ajatuksenjuoksusta. Se syntyy myös siitä kun kuulen kannustavia sanoja ja tiedän että edes yksi ihminen on ihan oikeasti tykännyt tekstistäni tai kuvistani, se riittää. Kiitos siitä!
Kiitos kun luette, kiitos kun olette!
Mukavaa viikonloppua,
Minna/lts
