Keittiö -jälkeen

Tämän vapaapäivän todo-listalla oli:

-Viikkoruokalista, kauppalista ja kauppa
-Pyykinpesua
-Joulupukki ja Noitarumpu Vipetsin kaa
-Ikea
-Teatteriliput/nouto
-Uimahalli
-Neuvola
-Keittiön lattia
-Budjetti ja laskut
sekä
-Keittiöbloggaus

Muut teinkin mutta neuvola ei vastannut, uimahallin sijasta valittiinkin aamulla pitkään nukkuminen (aah) ja keittiöbloggaus tulee tässä. Meinasi mennä ajallisesti hieman tiukille mutta tiedän että ainakin yksi ihminen odottaa tätä kovasti, joten tässä se nyt vihdoin tulee. Ihan alkuun sanon että olen kyllä ollut keittiöön äärimmäisen tyytyväinen. Keittiö on ihan unelmakeittiöni enkä parempaa ehkä voisi saada.

Myös sen hankkiminen Ikeasta oli kätevää ja palvelu kerrassaan mainiota. Meillä oli keittiösuunnitteluaika klo 16 ja keittiön osat oli kotonamme olkkarin sohvan takana noin klo 21. Tapaamiseen mennessä meillä oli suht’ valmis suunnitelma itsellämme paperilla ja Ikeassa teimme sen sitten ammattilaisen kanssa koneelle. Saimme hyviä lisävinkkejä ja huomioita joten oli kyllä hyvä käyttää palvelua. Muutamia materiaalejakin katsoimme vielä paikan päällä ja oveksi valikoimme uudehkon mallin jossa ei tarvita vetimiä ollenkaan vaan niiden tilalla on kolot joista vedetään. Emme halunneet vetimiä muttemme myöskään sileää ovenpintaa joten se oli juuri kuin meille tarkoitettu idea. Tasoksi valikoimme mattavalkoisen koska kiiltovalkea tulee mittatilaustyönä ja me emme kertakaikkiaan haluttu/jaksettu odotella yhtään. Ajattelimme ottaa tämän tason väliaikaistasoksi kun hintakin oli niin halpa mutta valmiissa keittiössä huomasimme että se on juuri oikea tuohon keittiöön. Kiiltävä taso kiiltävän lattian kanssa olisi ollut liikaa. Välitilaan valitsimme alkuperäisen kaakeloinnin sijaan valmiita kiiltovalkeita levyjä. Lopputulos on oikein tyylikäs ja paljon rauhallisempi kuin laatoitus olisi ollut.

Kun keittiö oli koneelle kaikkineen ’piirretty’, saimme tulosteet joiden mukaan keräsimme ja maksoimme tavarat varastosta. Lainasimme peräkärryä ja roudasimme laatikot kotiin. Helppoa kuin heinänteko. Koko tämän ajan meillä oli myös tuo pieni Vilpertti mukana (ilman minkäänlaisia raivokohtauksia) joten sekin varmasti kertoo paljon siitä miten helppoa keittiön hankkiminen Ikeasta on. Toki meillä oli jo kokemusta neljän suuren vaatekaapin keräämisestä. Ja kasaamisesta.

Kasaaminen oli miehen sanojen mukaan yllättävän helppoa. Ohjeet olivat selkeät ja materiaalit laadukkaita. Siitäkin varmasti kertoo paljon se että mies kasasi kaiken yksin. Minä ja Vipe karkasimme parin päivän ajan pois tieltä ja niinä iltoina mies keittiön kasaan sai. Sen lisäksi tehtiin pieniä juttuja noin parin viikon ajan. Pieniä juttuja tarkoittaa maalausta, välitilan levyjä, listoituksia, sähkötöitä, lattiaa yms. Nyt keittiö on täysin valmis ja olemme siellä jo valmistaneet arkiruokien lisäksi niin juhlaillalliset kuin syntymäpäiväjuhlatkin. Ja on toiminut erittäin hyvin. 

Lempiasioitani uudessa keittiössäni on: (ei järjestyksessä)
-Toimivuus ja helppohoitoisuus.
-Induktioliesi (ihan taikaa!)
-Kännykän laturit pistorasioiden takana 
-Kaappien kauniit ovet 
-Tasojen kasvanut määrä, jokainen sentti on tarpeen (saimme tasoja yhteensä noin 60 cm lisää)
-Iso pakastin
-Pakastimen ja jääkaapin päällinen joka on täynnä tavaraa. Minulle tulee siitä ihan mummola mieleen.
-Valkoisuus, varsinkin lattian kiilto. 
-Valoisuus
-Erillinen keltainen astiakaappi
-Avohyllyt, joita ensin otettiin vain kolme, mutta joita haimme lisää jälkeenpäin ja täytimmekin koko seinän niillä. 
-Nojatuolinurkkaus, mikä ihana oleskelupesä keittiöön muodostuikaan
-Apukärry. Todellinen apu.
-Allas. Muoto on paljon helpompi kuin entinen pyöreä. Ja myös materiaali joka on komposiittia.
-Astianpesukone, josta ei ihan oikeasti tietäisi että se on päällä ellei siitä heijastuisi lattiaan punainen valo. -mikä hiljaisuus!
Ja sitten vielä se että ruokapöytäni on nykyään niin iso että siinä järjestää juhlaillalliset ja syntymäpäivät. Se myös toimii toimistona ja askartelu/muovailu/taikahiekka/piirustus/seurustelupaikkana. Ja silti siinä riittää tilaa vielä syömiseenkin. MINUN UNELMANI♥ ,ja mikä parasta, se ei ole enää keittiön puolella viemässä tilaa.

Eli siis kaikki on parasta. Jos haluat kysyä jostain tarkemmin niin kerron mielelläni.

Huomasinpa taas että minusta ei olisi todellakaan sisustusbloggaajaksi. Ensiksikään en mitenkään jaksa ’lavastaa’ kuvia vaan siellä on kahvinporot ja nokkahuilut sunmuut pöydillä kun niistä kuvaa otan. Toiseksi, en saa kuvista ikinä ihan niin täydellisen näköisiä miltä oikeasti näyttää. Lisäksi en haluaisi millään ottaa liian kertovia kuvia. Siis sellaisia joissa näkyy koko tila. Saman olen kokenut muissakin huoneissa. Tykkään ottaa kuvia tunnelman ja fiiliksen mukaan enkä halua tuoda koko tilaa esille. Ehkä se on ujostelua, ehkä oman tilan suojelua. Pysyn siis suosiolla lifestyle-bloggaajana, vaikka sisustamista rakastankin..

Tuttujen täytyykin siis tulla katsomaan tilanne livenä, mikäli kiinnostaa, kahvit keitän kyllä. Tosin olen minä jo yhdelle kaukana asuvalle ystävälleni tehnyt videokierroksen uudistetussa kodissa. Nykyaikaa.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva joista yleinen tunnelma varmasti välittyy.
Minä tästä käperryn naisten lehden kera lepakkotuolin uumeniin, joka onkin se toinen lempipaikkani nykyään keittiön pesän jälkeen, hyvää yötä, 
Minna/lts

DSC_0103.JPG

DSC_0104.JPG

DSC_0109.JPG

DSC_0110.JPG

DSC_0111.JPG

DSC_0114.JPG

DSC_0115.JPG

DSC_0117.JPG

DSC_0118.JPG

DSC_0119.JPG

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Laiskottelijan toinen puoli

DSC_0096.JPG

DSC_0097.JPG

DSC_0098.JPG

DSC_0099.JPG

DSC_0100.JPG

DSC_0101.JPG

Olen laiskottelija.
Olen nautiskelija.
Olen hengailija.
Rakastan sitä kun saa vain istua viinilasi kädessä ja lukea lehteä tai kirjaa. Tai istuskella ja katsella nuotion huumaavaa tulta. Tai jumahtamista juustopöydän ääreen nautiskelemaan herkuista ja seurasta. Rakastan kun saa vain ajatella, joko yksin tai toisen kanssa. Rakastan joutenoloa. Olla jouten, hengailla. Kävellä eestaas tekemättä mitään tai tehdä vain jotain pientä. Rakastan laiskoja tulevaisuuden suunnitteluhetkiä ja leffailtoja löhöillen.

Mutta. Kun tämä elämä ja varsinkin äitiys vaan on sellaista ettei aina vaan voi hengailla, saatikka laiskotella. Äitinä vapaa-aikakaan ei periaatteessa ole vapaa-aikaa ja kun on sitä oikeaa vapaa-aikaa, sen miettii aika tarkkaan mitä silloin tehdään. Silloin nautiskellaan ja laiskotellaan koko rahan edestä… 

Ja silloin taas kun on tarvis niin minä kyllä teen, laiskottelu on pyhitetty vain laiskotteluhetkille. Olen paras viime metrin suorittaja. Tehokkain juuri silloin kun melkein pitäisi jo olla valmista. Ja aina kaikki kyllä kerkeääkin valmiiksi. Luulen että heitä/teitä samantyylisiä on muitakin. Vai kuulostaako yhtään tutulta kun tänä iltana vietetään tuplasynttäreitä ja päivällä minä:

..alan siivoamaan pikkueteistä. Kengät pois ja lattian puhdistus, haenpas vähän pesuainetta ja rikkalapion, -ooo tämä patahan pitikin pestä, pesenpäs sen ainiin, nämä mansikat piti keittää hilloksi, teenpäs sen tässä. Kahvikupillinen, hörps. Mihinkäs tämän uuden padan laittaisinkaan, järjestelenpäs sille tilan. Tuo tuonne, tuo tuonne ja avot, paikka on siinä. Ainiin se rikkalapio ja eteinen. Laitan ensin tuon mansikkajutun vielä tuosta viilenemään ja pojallakin on paljon asiaa, kuunnellaan tietysti, Jospa sitten se eteinenkin vihdoin. Kenkiä ja takkeja kaappiin pois vieraiden edestä.

Olen tänään myös täyttänyt kakun, tehnyt monta pellillistä torttuja, luutunnut, imuroinut, tehnyt lounaat ja koittanut handlata (kahta) lasta, välillä aika epätoivoissanikin, järkännyt kattailua. Järjestänyt ja miettinyt tulevia pikkujoulujuttuja ja joulukuun riittävyyttä ja tehnyt lihapullatikkuja. Nukuttanut, säätänyt, häärinyt ja sitten vielä istahtanut tähän tekemään blogia ja juuri silloin poika herää ja teen toisella kädellä välipalaa ja pyyhin vielä viimeisiä pölyjä ja pikkusen meikkiäkin naamaan ja oo, ulkona sataa lunta- onpa heti valoisampaa ja kauniimpaa. Kiire kiire. Mutta kyllä tää tästä ,aaargh.. 

Ja kyllä. Kyllä se siitä. Aina asiat valmistuu mutta kyllä taas tiedän että kun illalla viimeiset vieraat lähtevät ja teemme vielä loppuhommat ja tämä äiti istahtaa sohvalle niin kuuluu pitkä huokaus. 
Huomenna alkaa sitten samanlainen ruljanssi, vain ilman syntymäpäivien järkkäilyä. Mutta sitä se on, koko aika on jotain. Joka päivä.

Joten kyllä, kun tämä laiskottelija pääsee yksin käymään teatterissa, tai kampaajalla tai shoppailemassa tai ihan vaikka vain suihkussa, niin kyllä tämä nauttii. Ja nuita kaikkia onneksi sain menneenä viikonloppuna tehdä, joten taas jaksaa painaa…

…elämää, joka ikinen päivä,
Minna/lts

Suhteet Sisustus Oma elämä Vanhemmuus