Uusi perheenjäsen Milo
Viime keskiviikkona elämämme muuttui hieman, taas. Olimme jo pidemmän aikaa halunnut koiran, mutta sopivaa ei ole kuitenkaan löytynyt kohdalle. Selailin eri nettisivuja ja sattumalta silmiin osui suloisin pesue ja olin täysin myyty. Onneksi uros oli vielä vapaana ja seuraavana aamuna istuttiinkin jo autossa hakemaan toista kotiin. Niin outo fiilis oli lähteissä, ei voinut uskoa että nyt se sitten tapahtuu. Nimen valinnassa oli selvää että sen pitää olla lyhyt ja helposti lausuttava. Muutaman minuutin katseltua suloista karvakaveria oli nimi selvä, Milo.
Pentueesta Milo oli selkeästi ujoin ja ei lähtenyt leikkeihin yhtä innokkaasti kuin muut. Nyt kun talon nurkat on tullut tutuksi ei tuosta ujosta pennusta ole tietoakaan. Meillä on entuudestaan jo muutama kissa ja vastaanotto ei ole ollut kovin helppo. Selkäranka kaarella karvat pystyssä on ihmetelty kuka on tullut heidän reviirilleen. On ollut hassua myös katsella kuinka toinen ei vielä tajua, että Archer ei ole koira. Muutamia hetkiä on ollut kun leikki mennyt rajummaksi tai poika on saanut kuolaisen naamapesun. Tässä on selkeästi kouluttamista, sekä vahtimista.
Nyt kun on kaksi vauvaa talossa, voin sanoa hyvästit viimeisillekkin lepohetkille. On kuitenkin ihana katsoa kuinka paljon Archer tykkää Milosta ja saavat kasvaa yhdessä. Tässä hieman ensitunnelmia pennun kanssa. Voisin myöhemmin kun Milo on vähän kasvanut kertoa miten kouluttaminen ja yhteiselo on sujunut meillä. Ihanaa viikonalkua kaikille!
-Eveliina
