Shoplifter tuo värit ja ilon Kiasmaan

Nykytaiteen museo Kiasman vuoden 2019 teema on hyvä elämä. Torstaina avautunut vuoden ensimmäinen näyttely juhlistaa tätä teemaa mitä parhaiten. Viidennessä kerroksessa on islantilaisen taiteilija Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin näyttely Nervescape VIII, joka valloittaa korkean tilan synteettisillä, värikkäillä hiusmassoilla. Hiuksia voi silittää ”kuin ujoa vanhaa mammuttia” (miten sympaattinen vertaus!). Keskellä installaatiota järjestetään kevään mittaan myös kaikenlaista ohjelmaa. Shoplifter toteaa, että ”onnelliset ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin”, ja siksi hän haluaa teoksellaan herättää ilon ja onnen tunteita. Näyttelystä ei voikaan muuta kuin ilahtua, ja Shoplifter on tulevan Venetsian biennaali-edustuksensa ansiosta myös tietysti huippuajankohtainen.

Neljänteen kerrokseen avautui puolestaan Astu lavalle -näyttely, joka on tuonut viiteen huoneeseen erilaisia ”osallistavia” taideteoksia, joissa yleisö on pääosassa. Kammoksun osallistavaa taidetta, mutta tässä näyttelyssä osallistuminen on hienovaraista eikä lainkaan pakotettua – ennemminkin kuin leikkiä. Yhteen huoneeseen voi tuoda korjausta kaipaavan vaatteensa korjattavaksi ja jutella samalla korjaajan kanssa, toisessa voi ryhtyä itse taiteilijaksi ja kokeilla alastonmallin piirtämistä (ja kuten lopputuloksesta huomaa, olen luonnonlahjakkuus!). Huoneista jännimmässä yleisö pääsee lavalle: teoksessa on neljät kuulokkeet joista kuuluu taiteilijan ohjeita miten toimia ja ainakin avajaisissa lavalle uskaltautuneet heittäytyivät leikkiin upeasti! (Itse en uskaltanut).

Nykytaiteessa kommentoidaan usein vakavia ajankohtaisia asioita kuten pakolaisuutta tai sotaa, kuten nykytaiteen toki kuuluukin. Kuitenkin välillä on virkistävää lähteä näyttelystä täysin iloisin mielin – kyllä värit sopivat tällaisen ankean sohjosään keskelle! Uskon, että näyttely on hitti myös perheen pienimpien keskuudessa.

Shoplifter Kiasmassa 15.9. asti, Astu lavalle 18.8. saakka.

Kulttuuri Suosittelen

Koukussa murhamysteereihin

Olen aina ollut erilaisten rikossarjojen ystävä, erityisesti sellaisten missä yksi juoni kantaa koko kauden läpi (versus perus CSI:t ja muut vastaavat joista voi katsoa yhden jakson silloin tällöin). Näitä onneksi löytyy useita hyviä ”Tiivistunnelmainen rikossarja” -nimikkeen alta Netflixistä: katsottu on mm. Marcella, Luther, The Fall ja Broadchurch. Tällä hetkellä homma on mennyt jotenkin överiksi, sillä seuraan sekä True Detectiven kolmatta kautta sekä O. J. Simpsonin oikeudenkäyntiä käsittelevää American Crime Storyn ensimmäistä kautta PLUS kuuntelen vähintään jakson päivässä ”Suomen ensimmäistä murhapodcastia”, Huorapuutarhaa.

Kirjoittelin muutama viikko sitten siitä, miten äänikirjojen kuuntelu oli mielestäni vaikeaa, mutta sittemmin olen huomannut, että podcastien kuuntelu on paljon helpompaa. Podcasteissa ei tunnu niin haittaavan jos aivan jokainen sana tai lause ei jää mieleen kun usein puhe on kuitenkin jonkinasteista höpöttelyä, jossa jokainen sana ei ole loppuun asti harkittu, kuten kirjoissa. Nykyisin seuraankin säännöllisesti mainiota Sivumennen-kirjallisuuspodcastia sekä Julia Thúrenin yleishyödyllistä mutta rentoa Melkein kaikki rahasta -podia, ja muitakin satunnaisesti. Kuuntelen pääasiassa työmatkoilla ja nykyisin melkein odotan aamulla töihin lähtemistä ihan vaan jotta pääsen kuulemaan taas jotain hyvää podcastia. Huorapuutarha on koukuttanut ihan parissa päivässä ja pahasti! Kyseessä on podcast, jonka joka jaksossa käydään läpi kaksi true crime -murhatapausta. Podin pitäjät Pauliina ja Justiina valitsevat kumpikin oman keissinsä jokaiseen jaksoon, ja kertovat tapausten kaikkine karmivine yksityiskohtineen. Pauliinan ja Justiinan tyyli on ihanan rento ja he juttelevat ikäänkuin toisillensa, kysyvät lisäkysymyksiä ja kommentoivat juttuja. Mitäköhän tämä kertoo minusta, että tykkään kuunnella kun kaksi mimmiä kertovat vanhoja murhatarinoita toisilleen…?

Myös uusi True Detectiven kausi vaikuttaa lupaavalta. Pääosassa on upea Mahershala Ali, joka esittää samaa hahmoa kolmessa eri aikatasossa, 35 vuoden aikajänteellä. Tässäkin juonen inspiraationa on ilmeisesti toiminut tositarina (mutta en voinut asiasta kertovaa Nytin juttua lukea pidemmälle spoilereita välttääkseni). Kaudesta on nyt ilmestynyt viisi jaksoa, eli puolivälissä mennään ja vauhti on vähän tasaantunut – seuraavissa jaksoissa ratkaistaan, nouseeko kausi ykköskauden kaltaiseksi menestykseksi. American Crime Storyssä olen vasta ihan ensimmäisissä jaksoissa, mutta ainakin vankka näyttelijäkaarti (John Travolta, Sarah Paulson, Cuba Gooding Jr. ja Frendien Ross muiden muassa) vakuuttaa!

Joo. Jotain pervessiähän tässä varmaan on, mutta ehkä tämä on jonkinlainen selviytymismekanismi / lohturuokamainen ilmiö näin talven keskellä. Tai sitten pitää vaan myöntää ylpeästi että murhamysteerit on mun guilty pleasure!

Kulttuuri Suosittelen