Kuvat: Kastehelmi Korpijaakko

Leena Krohnin surrealistisilla maailmoilla on sydämessäni erityinen paikka, ja siksi olin erityisen innoissani kun kuulin Krohnin läpimurtoteoksen, Tainaronin, esityksistä Kansallisteatterissa. Näyttämölle on saatu uskomaton duo, Kati Outinen ja Aino Venna, ja tämä vain lisäsi intoani.

Tainaron tutustuttaa meidät Kati Outisen esittämän hahmon kautta Tainaronin fantastiseen ja unenomaiseen maailmaan. Outisen hahmo on saapunut Tainaroniin maahanmuuttajana, ja hän lähettää sieltä kirjeitä ystävälleen meidän todellisuuteemme. Kirjeissään hän kirjaa havaintojaan uudesta maailmasta, jonka asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia ja kokevat muodonmuutoksia. Oppaanaan hänellä on uskollinen jäärä, jonka kanssa hän kurlaa limsaa ja opettelee uusia tapoja.

Olen lukenut Tainaronin muistaakseni lukiossa, eli teos ei ollut mitenkään tuoreessa muistissa. Kirjassa teksti on kuitenkin luultavammin helpommin omaksuttavassa muodossa: nyt Krohnin pitkät ja monipolviset lauseet tuntuivat Outisen suussa takeltelevilta. Varsinaista juonta esityksestä ei välttämättä tarvitsekaan etsiä, vaikka allegoriat romahduksen jälkeisestä maailmasta ja havainnot ihmisistä hyönteisten kautta ovatkin ilmeisiä ja varmasti tarjoavat monelle katsojalle pohdittavaa. Itse kuitenkin keskityin esityksessä melkein kaikkeen muuhun. Lavastus ja puvustus tukivat sadunomaista maailmaa täydellisesti, erityisesti Aino Vennan erilaiset hyönteispuvut olivat mahtavan visuaalisia ja mielikuvitusta kiihottavia. Tärkeää osaa roolituksessa esittivät myös näyttämölle tuodut robotit: koko esityksen ajan lavalla hyöri ja pyöri sekä pienenpieniä torakoita muistuttavia robotteja että isompia, noin kissankokoisia robotteja (jotka huvittavasti jäivät välillä jumiin ja niitä piti asettaa uudestaan lähtöasemiin). Ääniraidalta kuuluvan surinan kanssa torakkapyöriäiset todella loivat uskottavan vaikutelman hyönteisten valtaamasta maailmasta.

Esityksen paras osa oli kuitenkin Aino Venna ja tämän varta vasten Tainaronia säveltämät, upeat musiikit. Musiikki kuljettaa esitystä eteenpäin ja läpäisee kaiken – kaikista kauneimmin soivat ranskankieliset kappaleet, vaikken tekstin tasolla niitä ymmärtänytkään.

Tainaronin näytökset pyörivät joulukuulle asti, eli suosittelen lukaisemaan kirjan kuitenkin etukäteen ennen näytöstä, niin fantasiamaailmaan solahtaminen sujuu vieläkin kivuttomammin 🙂