5 parasta asiaa kesä-Lontoossa

IMG_1303.jpg

Helteellä lontoolaiset valtaavat kaupungin monet puistot.

Lontoo on ihana kesäkaupunki. Katuruokakojuja on kaikkialla ja ihmiset levittäytyvät ihanasti kaupungin suuriin ja hyvinhoidettuihin puistoihin: on ihanaa nähdä keskellä päivää kaupungin bisnesmiehet puvuissaan istumassa keskellä nurmikkoa syömässä jotain kiskasta nappaamaansa falafal-annosta lounaaksi. Lontoossa olen vieraillut tietysti monesti aiemminkin, ja usein tuntuu että pyörin pääasiassa samoilla kulmilla kuin aina ennenkin. Tällä reissulla päätin, että haluaisin käydä katsomassa paikkoja, joissa en ole aiemmin ollut, ja löysinkin pari ihanaa uutta aluetta, joissa kaiken lisäksi tuntuu aivan siltä kuin olisi Etelä-Euroopassa. Näistä seuraavassa postauksessa lisää. Viisi parasta kesä-asiaa Lontoossa tältä reissulta:

1. Puistot

Lontoossa on suurkaupungiksi ihana määrä tosi isoja ja hienoja puistoalueita. Yksi hienoimmista on Regent’s Park, joka muistuttaa hieman New Yorkin Central Parkia. Regent’s Parkin sisällä sijaitsee niin London Zoo, polkuvenelampi kuin ulkoilmateatterikin, jossa esitetään kesällä Shakespearea. Puistossa itsessään on esille valtava määrä nykytaideteoksia, ja puiston keskellä sijaitsee Queen Mary’s Gardens, eli valtavan hieno ja maailmankuulu puutarha, jonne on istutettu 12 000 ruusua.

IMG_1335.jpg

Mustia joutsenia Regent’s Parkissa

IMG_1325.jpg

Regent’s Parkissa on esille paljon nykytaideteoksia.

2. Rooftop baarit

Mikä olisi ihanampaa kuin hellepäivän iltana kavuta kerrostalon katolle nauttimaan illan lämmöstä viinilasi kädessä ja katselemaan kaupungin maisemia. Lontoon katot heräävät kesäisin eloon ja suosittuja rooftop bareja on useita. Pari kesää sitten vierailin Etelä-Lontoossa sijaitsevan parkkihallin katolle rakennetussa baarissa Frank’sissä, nyt kävimme Hackneyssa sijaitsevassa Netil360:ssa. Lisää mahtavia kattoterasseja löytyy mm. täältä.

IMG_1391.jpg

Näkymiä Netil360-kattoterassibaarista.

IMG_1398.jpg

3. Kahvilat

Kahviloita on Lontoossa tietysti joka sormelle ja niistä ihastuttava määrä on yksityisiä, ei-ketjukuppiloita. Kesällä parasta on tietysti napata flat white tai jääkahvi mukaan ja mennä istumaan puistoon sen kanssa: moni kiva kahvila onkin tosi piskuinen eikä istumapaikkoja kaikille asiakkaille edes riitä. Yksi kuuluisimmista ”erikoiskahviloista”, jossa muuten tarjoillaan pirun hyvää kahvia, on vanhaan julkiseen vessaan rakennettu The Attendant, jossa istumapaikat ovat pisuaarien välissä.

IMG_1311.jpg

Vanhaan julkiseen käymälään perustettu Attendant-kahvila.

IMG_1315.jpg

4. Shoppailu

Alet olivat näin heinäkuun alussa kuumimmillaan ja itsekin toki haksahdin muutamaan heräteostokseen (kuten aivan järjettömän hienoon paljettivyölaukkuun, joka löytyi Camden Lock Marketilta). Reissulle oli yksi varsinainen ostoskohdekin eli Anthropologie, jonka tuotteisiin törmäsin vähän aikaa sitten Visual Diaryn postauksessa ja vankka aikomus oli hakea uuteen kotiin värikkäitä ihania astioita. Noh, matkaan tarttuikin sen sijaan -50 % alennuksessa ollut pinkki-hopeinen vekkihame, josta tullee tämän kesän luottovaate.

IMG_1317.jpg

Anthropologien ihania värikkäitä astioita.

5. Teatteri

Mitä olisi Lontoon reissu ilman hieman immersiivistä teatteria? Tällä kertaa tie vei Jay Gatsbyn juhliin suoraan 20-luvulle! Immersiivisestä teatterista olen kirjoittanut mm. täällä ja täällä, eli en nyt kerro tyylilajista sen enempää. Kultahattu-kirjaan perustuvassa esityksessä päästiin siis vieraaksi itsensä Jay Gatsbyn yltäkylläisiin juhliin, ja seuraamaan sen tapahtumia. Poiketen aiemmin näkemistäni immersiivisistä teatteriesityksistä, tässä esityksestä näyttelijät ottivat huomattavasti enemmän kontaktia yleisön kanssa: itse pääsin mm. osallistumaan charleston-tanssituntiin, mukaan salaisiin neuvotteluihin hämäristä bisnesdiileistä sekä mustasukkaisuudesta suunniltaan olevan aviomiehen tenttaamaksi. Vaikka en pidä teoksista, jossa joudun osallistumaan, tässä tuntui todella kuin olisin osa esitystä muiden yleisön jäsenten rinnalla eikä ”nolouden” tunnetta päässyt syntymään, sillä kaikki olivat osa samaa erikoista kokemusta. Varsinaista teatterielämystä ei kuitenkaan kannata odottaa, vaan nauttia hauskanpidosta: baari oli myös auki koko illan ja valtaosa yleisöstä oli pukeutunut todella hienosti teeman mukaisesta. Gatsby-kokemus sopisikin varmasti parhaiten kaveriporukan juhlaillaksi!

 

IMG_1298.jpg

Katuruokaa ja pop-up-ravintoloita löytyy lähes joka kulmalta.

IMG_1331.jpg

Queen Mary’s Gardensin ruusupuutarhassa on esillä lähes 100 ruusulajiketta.

Kulttuuri Matkat

Tytöt – murhamysteeriksi naamioitu hieno teini-iän kuvaus

FullSizeRender.jpg

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt oli kohuttu jo ennen ilmestymistään, ja syitä siihen on monia. Cline on nuori, vasta 27-vuotias, ja kirjoittajana selkeästi ainutlaatuisen lahjakas. Tytöissä hän punoo yhteen monta tuttua narratiivia: on pitkästynyt 14-vuotias kalifornialaistyttö, vuoden 1969 rakkauden hippikesä, elämänsä keskinkertaisuuden turruttama keski-ikäinen naisen sekä yksi Amerikan kuuluisimmista tragedioista. Aineksia on siis moneksi.

Tyttöjen päähenkilö on 14-vuotias tylsistynyt Evie, joka viettää kesälomaa vuonna 1969 paahteisessa Kalifornian auringossa yksinäisenä ilman juuria: vanhemmat ovat eronneet, parhaaseen ystävään tulee välirikko, eikä se kaikista ihanin vähän vanhempi jätkä huomaa häntä. Puistossa hän törmää häntä hiukan vanhempiin tyttöihin, joista hän huomaa heti, että nämä elävät eri todellisuudessa kuin Evie itse. Vähitellen Evie ajautuu mustaksi maalatun bussin mukana kommuuniin, jossa tytöt elävät Russell-nimistä kulttijohtajaa palvoen ja hänelle askareita toimittaen. Kertojana vuorottelee 14-vuotiaan Evien kanssa keski-ikäinen versio Eviestä, ja alusta asti on selvää, että jossain vaiheessa idylli rikkoutuu ja rakkauden kesä 1969 päättyy verityöhön.

Kirjan pohjana on tositarina Charles Mansonin johtamasta kultista ja sen jäsenten suorittamista joukkomurhista. Tytöt ei kuitenkaan ole mikään jännäri, vaan tunnelma on lähes loppuun saakka utuinen, eteerinen, jotenkin venyvä – ihan kuin loppumattomilta tuntuvat lapsuuden kesäpäivät auringon paahtaessa. Yhtä tärkeää pääosaa tuntuukin näyttelevän Kalifornian silloinen ilmapiiri: ajan- ja tunnelman kuvana Tytöt on täydellinen.

Romaanina se ei tietenkään sitä ole. Karismaattinen kommuuninjohtaja jää etäiseksi ja sitä, miksi kunnon tytöksi kasvatettu Evie lumoutuu kommuunin vastenmielisesta maailmasta ei saada perusteltua uskottavasti. Kaikki tuntuu vain ”tapahtuvan”. Toisaalta keski-ikäisen Evien tuominen mukaan tarinaan luulisi johtuvan siitä, että Cline haluaisi tuoda mukaan jonkinnäköisen jälkiviisausnäkökulman tai ylipäänsä käsitellä sitä, miten elämä jatkuu moisen kokemuksen jälkeen, mutta keski-ikäinen Evie ei oikeastaan tuo tarinaan mitään kovin tärkeää.

Kirja on kuitenkin vahva ja nautinnollinen lukea, sillä Cline on kirjoittajana mielettömän lahjakas. Seuraavia romaaneja voi vain odotella kieli pitkällä. Kieli on kaunista: melkein joka toisessa lauseessa on joku niin mehukas tai nappiin osuva metafora, että romaania lukee kuin runoa. Myös suomennos on ensiluokkainen.

Parhaimmillaan Tytöt on, kuten jo sanottu, paitsi tunnelmaa luodessaan, myös kuvatessaan sitä millaista on olla 14-vuotias tyttö. Monessa kohtaa tunnistan itseni ja oman yläasteikäisen epävarmuuteni täysin: se oli sitä aikaa kun itseään peilasi ainoastaan toisista, piti päässään vertailua siitä missä on toisia parempi tai huonompi, ja luki naistenlehdistä vinkkejä, miten ”varmasti” saa pojat tykkäämään. Niihin tunnelmiin on piinallista, mutta ehkä tärkeääkin palata, jotta huomaa kasvaneensa, enkä tiedä, onko kukaan koskaan sanoittanut noita tunteita paremmin.

Näin aikuisena ihmettelen sitä haaskatun ajan määrää. Sitä juhlaa ja kärsimystä, mitä meidät opetettiin odottamaan maailmalta, kuvalehtien päiväkohtaisia ohjelmia, joissa meitä opastettiin valmistautumaan ensimmäiseen koulupäivään kuukautta etukäteen.

Päivä 28: Tee kasvonaamio avokadosta ja hunajasta. Päivä 14: Tee testimeikki erilaisiin valaisuksiin (luonnonvalo, toimistovalo, iltahämärä.

Kaiken sen ajan, minkä minä olin käyttänyt valmistautumiseen – olin lehdistä oppinut, että elämä on pelkkä odotushuone, kunnes joku huomaa – pojat olivat käyttäneet omaksi itsekseen kasvamiseen.

 

Clinen seuraavaa odotellessa malja kaikille teini-iästä selvinneille tytöille – olemme sankareita!

Kulttuuri Kirjat