Tag: kirjat

Olen joutunut viettämään pari päivää sairaslomaa, mikä on siitä mukavaa, että olen ehtinyt tarttua kirjahyllyssä jo pitkään lojuneisiin kirjoihin. Esimerkiksi paksuhko Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia on seissyt hyllyssä jo monta kuukautta enkä olisi varmaan voinut sen lainaa enää kovin montaa kertaa uusia. Luin Dickerin edellisen kirjan, Tapaus Harry Quebertin tapauksesta, ehkä neljä vuotta sitten […]

Akuutteja Napoli-sarjan vieroitusoireita vastaan olin jo hyvissä ajoin varautunut Elena Ferranten varhaisella romaanilla Hylkäämisen päivät. Eeppiseen, vuosikymmeniä kestäneeseen Napoli-saagaan verrattuna Hylkäämisen päivät on tiivis, nopealukuinen ja pitkälti yhteen asiaan keskittyvä. Silti kielelliseltä tasoltaan se on taattua Ferrante-laatua. Hylkäämisen päivät kertoo 38-vuotiaasta Olgasta, jonka maailma romahtaa, kun hänen aviomiehensä 15 vuoden ajalta ja kahden pienen lapsensa […]

Ai että! Elena Ferranten Napoli-sarja kulminoituu upeasti neljänteen osaansa, Kadonneen lapsen tarinaan. Napoli-sarjan aiemmista osista olen kirjoittanut täällä ja täällä. Napolissa köyhässä korttelissa väkivallan keskellä varttuneet ystävykset Lenú ja Lila ovat nyt aikuisia: Kadonneen lapsen tarina kattaa sarjan osista ajallisesti pisimmän kauden 30+-ikävuosista vanhuuteen saakka. Edellisessä osassa Elena oli paennut entistä elämäänsä, mennyt naimisiin älykkään […]

Rakastin Mia Kankimäen esikoiskirjaa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Siis rakastin, todella rakastin. Siksi onkin niin vaikea kirjoittaa Kankimäen viime vuonna ilmestyneestä kirjasta, jonka vasta nyt sain käsiini. (Kiitos kirjastojonot elokuu 2018 – maaliskuu 2019!) En tiedä olenko itse kasvanut, vai onko maailma muuttunut, mutta Kankimäen ajattelu tuntuu vanhanaikaiselta. Palaan tähän kohta. Naisia joita […]

Mohsin Hamidin kirja Exit West on jännä tapaus. Toissavuonna Man Booker -palkinnon shortlistalle päässyt kirja kertoo pakolaiskriisistä, mutta se on naamioitu moderniksi rakkaustarinaksi ja toisaalta sekaan on heitelty enemmän kuin vähän maagisen realismin murusia. Kirjan päähenkilöt ovat Saeed ja Nadia, kaksi nuorta jossain nimettömässä, sisällissodan runtelemassa Lähi-Idän maassa. Nuoret tapaavat ja ihastuvat, mutta pian sodan varjo […]

Minulla on ongelma. Tai kaksikin: toinen ongelma on oikeastaan ratkaisu ensimmäiseen ongelmaan. Ensimmäinen ongelma on se, että maailmassa on hirveästi hyviä kirjoja, jotka kaikki muutkin haluavat lukea, ja siksi niitä joutuu jonottamaan 6-12 kuukautta kirjaston jonossa. Tämän ongelman ratkaisu on tietenkin äänikirjat! Äänikirjoja ei pääsääntöisesti tarvitse jonottaa, erilaisia äänikirjoja tarjoavia palveluita on jo huisin monta […]

Kuulin Lucia Berlinistä ensimmäistä kertaa muistaakseni Pikkuseikkoja-blogin kehuvissa postauksissa. Berlinin suomeksi kahdessa osassa julkaistun novellikokoelman ensimmäinen osa Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia sai kunnian olla kirjavuoteni 2019 ensimmäinen teos – ja olen iloinen, että juuri se oli, sillä novellikokoelma on suorastaan aseistariisuva. Berlin (1936-2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuudenopettaja, joka ehti vaiherikkaan elämänsä aikana työskennellä […]

Aiemmin syksyllä listasin kaikki kirjat, jotka haluaisin lukea juuri nyt. Niihin kuului Riikka Pulkkisen Lasten planeetta, johon suhtauduin varauksella, sillä aiemmat kokemukseni Pulkkisen kirjoista olivat epätasaisia. Sain Lasten planeetan käsiini juuri sopivasti joululomamatkalle, ja ilahduin suuresti: Lasten planeetta on tarkkanäköinen, hauska ja koskettava teos. Kirja on periaatteessa helppolukuinen, ja ahminkin sen parissa päivässä, mutta sen teemoille […]

Sain vihdoin käsiini syksyn hypetetyimmän teoksen, Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -romaanin! Kirja on nopealukuinen ja hotkaisin sen parissa päivässä (ehkä siksi kirjan varausjono liikkui huomattavasti nopeammin kuin muiden tällä hetkellä jonottamieni kirjojen). Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on kuvaus yhdestä helsinkiläisen kolmekymppisen sinkkunaisen vuodesta. Parisuhde on juuri päättynyt, ura ei ole kovinkaan lennokas, […]

Rakastin Saara Turusen Rakkaudenhirviötä. Samastuin hyvin sen ulkopuolisuuden ja juurettomuuden täyttämään päähenkilöön, joka etsii itseään yhä uusista kaupungeista ja pettyy kerta toisensa jälkeen huomatessaan, että ei pysty elämään täälläkään. Samastuin myös päähenkilön äitiin, jonka ylle lankeaa musta pilvi, kun perheen isä ei huomaa tai osaa arvostaa, miten paljon äiti on taas siivonnut. Samastuin siihen tunteeseen, […]