Tavallisuuden aave – surrealistisia kohtauksia ankeudesta

Tavallisuuden aave.jpg

Kuva: Q-teatteri

Q-teatterin helmikuussa ensi-iltansa saanut, Saara Turusen käsikirjoittama ja ohjaama Tavallisuuden aave on kerännyt ylistäviä arvioita tänä keväänä, ja sen näytökset ovat pitkälti loppuunmyytyjä. Olin ymmärtänyt hypen näytelmän ympärillä ja menin katsomaan esitystä sen perusteella tietämättä itse teoksesta oikeastaan juuri mitään. Pieni ennakkovalmistelu olisi ollut paikallaan: esityksen ensimmäinen puolikas meni siinä, kun logiikkaan taipuvaiset aivoparkani yrittivät etsiä esityksestä juonta, ”onko tuo sama hahmo kuin äskeisessä kohtauksessa, siinä on sama näyttelijä mutta eri vaatteet, ja puhuukin eri tavalla, ja miten nämä kohtaukset nyt liittyvät yhteen”. Jossain puolivälissä tajusin antaa aivojeni pysähtyä ja lakata etsimästä kronologiaa, sillä sitä ei ollut.

Tavallisuuden aave on eräänlainen novellikokoelma, sarja toisiaan seuraavia surrealistisia kohtauksia, joita yhdistää outo surullisuus sekä tavallisuuden tutkiskelu. Joidenkin hahmojen elämän pyrkimyksenä on tavallisuus, kuten nuorikon, joka on aina halunnut tavallisia häitä – ”ihan vain sellaisia joissa juodaan, syyään ja pidetään hauskaa” (hauskaa ei niissä häissä muuten ollut). Toisissa kohtauksissa pohditaan sitä mikä on tavallista ja hyväksyttävää käytöstä. Jotkut kohtaukset ovat niin tuttuja, että niitä on suorastaan piinaavaa katsoa. Kohtaus, jossa Elina Knihtilän salaa berliinimunkkeja ahmivan hahmon tunnetila vaihtuu sekunnissa onnellisesta naurusta itkun pyrskähdyksiin, on niin samaistuttava että itken hieman itsekin. Toiset kohtaukset ovat vaan älyttömiä, kuten Laura Birnin esittämän ”aivan tavallisen” huilistitytön absurdi monitaide-esitys. Ja on niitäkin kohtauksia, jotka tuntuvat aika irrallisilta enkä varsinaisesti ymmärtänyt niiden paikkaa esityksessä. Alakuloisuus, beige väri ja kyllä, suomalaisuus, ovat kuitenkin läsnä kaikissa.

Teos toi hieman mieleeni yhden lempikirjailijoistani, Daniil Harmsin. Venäläisen absurdeihin, hyvin lyhyisiin tarinoihin erikoistuneen kirjailijan tarina ovat usein hieman surullisia, ja niistäkin on aivan turha etsiä logiikkaa. Siksi ne ovatkin niin ihania.

Screen Shot 2016-05-19 at 10.55.02.png

Daniil Harms: Sattumia

Tavallisuuden aaveen loppukevään näytökset ovat loppuunmyytyjä, mutta esitys palaa Q-teatterin ohjelmistoon syksyllä 2017

kulttuuri suosittelen
Kommentit (1)
  1. Harms kenkkaa jalkaansa, mutta olettekos lukeneet Maria Nokkaa, hänellä ei ole jalkoja ollenkaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *