5 x 3 hyvää (tai vielä parempaa)

Sain Naislaifilta haasteen! Tehtäväni on kertoa kolme hyvää (tai vielä parempaa) asiaa minusta ja elämästäni. Tämä sopii oikein hyvin tähän lauantaihin, joka lähti käyntiin hieman yllättäen, mutta yritti sitten kuitenkin taipua kiukun alle. 

Kolme hyvää asiaa päivässäni:

1. Juuri tänään lapsi yllätti nukkumalla puoli kymmeneen! Tätä tapahtuu harvakseltaan, viimeisten viikkojen flunssa-aikaan herätys on ollut järjestään seitsemältä, kerran torkuttiin yli kahdeksaan. Mutta näin viikonlopun aloitukseksi tällaiset pitkät unet olivat oikein hyvä juttu.
    
2. Sain tietää, että voimme huomenna noutaa kotiimme ”uuden” lipaston. No, se on Ikeaa, mutta sellainen malli, jota ei enää uutena saa. Ja kierrätetty on aina hyvä juttu. Materiaaliltaan se on puinen, joten tuunausmahdollisuuskin on edelleen olemassa, joskin luulen että se tulee nyt suoraan käyttöön, koska huoneeni tavarakaaos on edelleen melkoinen. (Rupesin siivoamaan ja onnistuin tyhjentämään hyllyjä ja kaappeja, ja nyt suurin osa tavaroista on huoneen keskellä lattialla, onneksi kyllä laatikoissa, mutta siis täysin epäkäytännöllinen tilanne.)
    
3. Tänään tuntuu, että olemme vihdoin terveitä. Olimme käytännössä puolitoista viikkoa jumissa kotona, ensin sairastui poika, sitten minä, ei kuumetta, vain räkää ja kurkkukipua, mutta olihan siinäkin, kun halusin vain maata sohvalla ja pojan virtakierroksia tuollainen pöpö ei juurikaan laske (ja ne aamuseitsemän herätykset!), mutta kylmän ilman takia emme päässeet juurikaan edes ulkoilemaan, joten pikkuhiljaa alkoi hajota pää. Eilen sen sijaan kävimme ystävän luona Espoossa ja illalla olin vielä laulamassa, oli aika täysi päivä, mutta niin miellyttävää vaihtelua kotona nuhjuamiseen.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

1. Ruokavaliokokeilu. Tästä kuulemme vielä lisää. Kiloja lähti vain muutama, mutta vaikutukset ovat varmasti suuremmat kuin mitä aloittaessani ajattelin. 
    
2. Hiihtolomareissu mökille. Mies piti hiihtoloman jo ennen koululaisten vastaavia ja pääsimme vihdoin mökille. Silloin oli jo lunta, mutta ei näin järjettömän kylmä. Reissu meni tosi hyvin, mitä nyt ruokavaliokokeilu sotki vähän menoa. Lomaviikkoa myös yhdisti isää ja poikaa, toiminnassa oli nähtävissä selkeä muutos tuon viikon jälkeen, mitä ilahtuneena seurasin. 
    
3. Tulossa olevat yhteiset vapaat ja kesä. Mies pitää toukokuussa loput isyysvapaat ja sitten on vielä kesäloma vähän myöhemmin. Odotan mökkireissuja, purjehduksia, hidasta olemista ja aktiivista elämää. Lapsen kanssa maailma laajenee, koska on siis vaan pakko keksiä jotain sellaista tekemistä, missä lapsikin viihtyy. Lapsen integroiminen aiempaan elämään kun ei välttämättä toimi. Mutta suhtaudun tähän positiivisesti, kyllähän sitä ehti yksin ja kahdestaankin jo kaikenlaista, nyt on erilainen elämänvaihe. 

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

1. Perhe. Tämä oma, saman katon alla oleva, ja kaikki sen jatkeet. Tunnen edelleen toisinaan hämmentävää onnellisuutta tästä tilanteesta, josta itseni olen löytänyt. Voisi olla toisinkin, ja voisin olla onnellinen, mutta näin on oikein hyvä. Kun seisoo aseman laiturilla lapsi ja pulkka kainalossaan ja junasta hyppää pitkänhuiskea mies, on siinä sellainen hetki, jollaisista arki koostuu, mutta joka jostain syystä jäi vahvasti mieleen. Minun rakkaani. 
    
2. Raha. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä, että voin olla hoitovapaalla ilman että se tuo suurempia kupruja talouteemme. En koe ansainneeni näin hyvää tilannetta, koska todella vähän siitä on minun ansiotani. Toisaalta edelleen kierrätän mielelläni ja olen ennemmin aliostaja kuin turhan shoppailija. (Talvikengät hajosivat, ei haittaa, koska on vielä toiset. Nyt ne toisetkin hajosivat, eikä niitä todennäköisesti kannata korjata, ensimmäisiä ei edes voinut. Vihaan tätä kertakäyttöistä kulttuuria. Enkä todellakaan oikeastaan edes ehdi saati sitten jaksa lähteä kiertämään kenkäkauppoja.) 
    
3. Koti. Meillä on kiva koti ja alan hiljalleen kotiutua naapurustoonkin. Siis tähän Myyrmäkeen. Ristiriitainen paikka, mutta nautin suunnattomasti siitä, että harrastuksiin on 5-10 minuutin kävelymatka ja kauppaan vielä vähän lyhyempi. Vielä kun kirjaston remontti valmistuu, on lähes kaikki tarvittava tässä. Hauskaa on myös törmätä ihmisiin eri yhteyksissä ja alkaa tunnistamaan naamoja. Silti ihmisiä on sen verran paljon, että voin halutessani piiloutua. 

Kolme hyvää asiaa minussa:

1. Oikeudenmukaisuus. Välillä jopa ärsyttävyyteen asti. Olen miehen mukaan välillä liian kiltti, esimerkiksi käytetyn tavaran kaupassa kerron mieluummin viat kuin pyrkisin peittelemään niitä. Valitettavasti sama ei aina toimi omaan suuntaani, ja silloin osaan kyllä nillittää. Mutta noin ylipäänsä toivoisin kaikille parasta mahdollista, enkä ymmärrä miksi toisen menestyksen pitäisi olla toiselta pois tai miksi pitää repiä ihmisten selkänahasta jotain. Tästä syystä esimerkiksi halpavaatekauppa tuntuu todella epäreilulta, eikä siinä edes päästä vielä ekologisiin syihin. 
    
2. Luovuus. Onhan se hyvä asia, vaikka joskus myös vaikeuttaa elämää. Sain hiljattain yllättävät kehut asiasta, joka itselleni tuntui täysin luontevalta ja muistin taas, etteivät kaikki näe tai koe maailmaa samoin kuin minä. Siinä mielessä tämä hoitovapaan hieman suppea ympäristö ei oikein sovi minulle. Viime yönä taas kirjoitin unissani elokuvaa, pitäisi kai sekin idea kirjoittaa ylös, josko siitä vaikka joskus jotain syntyisi.
    
3. Looginen päättelykyky ja muisti. Joku voisi kutsua myös älykkyydeksi, mutta enpä niin tiedä siitä. Aikataulut järjestyvät, monitahoiset asiat otetaan huomioon. Joku sanoi joskus, että voisin olla lennonjohdossa töissä. Minä totesin, että siinä sitten lentokoneet laskeutuisivat miten sattuu, kun draamanhakuinen mieleni kehittäisi sydänsuruja. Mikä ehkä kuvaa aika hyvinkin jopa jonkinlaista luonteeni kaksijakoisuutta. Nykyään olen ”onneksi” äitiaivojen tyhmentämä, joten en enää muista ihan kaikkea ulkoa, olen siis asteen inhimillisempi. 

Kolme hyvää asiaa blogissani:

1. Se, että se on. Vaikka päivitystahti on hidastunut, pidän blogistani kovasti. Ja se tuntuu löytäneen jollain tavalla oman uomansa, siksi toivoisin ehtiväni päivittää sitä enemmänkin. Elämänmuutosaikeista alkunsa saanut blogi on kuvannut sittemmin mitä erilaisempia elämänmuutoksia, ja lisää on toivottavasti luvassa.
    
2. Lukijat ja kommentoijat. Sydämet ja ihanat ihmiset. Tuntuu tärkeältä, että joku siellä lukee. Tuntuu hämmentävältä, että joku tuntematon saattaa saada näistä kirjoituksista jopa inspiraatiota tai apua omaan elämäntilanteeseensa. 
    
3. Ihmiset, joita blogin kautta on löytynyt. Oikeassa elämässä olen kohdannut vain harvoja, mutta silti tuntuu että bloggaaminen on laajentanut omaa elämänpiiriä, myös lukemisen ja kommentoinnin kautta. 

Ja niin ehdin kirjoittaa tämän tekstin loppuun, kun sain hieman ”omaa aikaa”, eli joudun istumaan kaksi tuntia sokerirasitustestissä. Kontrollihan on vain noin puoli vuotta myöhässä… Mies jäi aamulla lapsen kanssa kotiin, minä kökötän täällä laboratoriossa. Edelliseen kertaan parannusta kuitenkin ”yksityinen” huone (meitä on täällä kolme), mutta eipä tarvitse istua tavan kansan keskellä kahta tuntia aamutelevision pauheessa vaan voin näpytellä näitä tekstejä miellyttävästi omassa nojatuolissani istuen. Viimeksi ei tullut edes huono olo, nyt vähän meinasi etoa, mutta selvinnen tästä ihan hyvin. 

Kuvituksena otoksia lokakuun 2017 purjehdusreissulta Kroatiaan.

Koska Lilyn lempibloggaajani Julia ehti jo kirjoittaa vastauksen (ja anti-vastauksen) haasteeseen, haastan kolme lempiblogiani Lilyn ulkopuolelta:

Missä olet, Laura? 
Itse Minna Mänttäri
Sivulauseita – Helmi Kekkonen.