Unelmat valuvat ulkomaille
Mielenkiinnolla olen seurannut uusien ”kotimaisten” sarjojen alkutaivalta. Sekä Suomen unelmien poikamies (tai mikä pätselöri onkaan) ja Suomen huippumalli haussa on viety ulkomaille. Lopputekstejä tankatessa selviää myös, että kuvaustiimeistä iso osa on ulkomaisia tekijöitä. Joukossa on poikkeus, TIS eli Temptation Island Suomi (jonka nimi suomalaisittain kirjoitettuna näyttää tyhmältä, mutta on melkoinen sekasikiö muutenkin, olisi edes sitten reilusti kokonaan englanninkielinen, jolloin kirjoitusasukin olisi silmää miellyttävämpi), joka lennättää resorttiin kokonaan kotimaisen tekijäjoukon.
Media-alalla työskentely on ollut melkoista sikailua. Leffoja on kuvailtu pitkin yötä, ylityökorvauksia ei ole tunnettu, intohimosta alaa kohtaan moni on suostunut polkemaan työehtoja ja asettamaan oman hyvinvointinsa alttiiksi. Harjoittelijoita hyväksikäytetään. Nuoria koulutetaan alalle käsittääkseni koko ajan vähän liikaa ja veteraanit siirtyvät hiljaksiin toisiin töihin kyllästyttyään pätkäduuniin, epävarmoihin ansioihin ja tulevaisuudennäkymiin. Eipä tästä kauan ole, kun joku etsiskeli töitä kun kolmen kuukauden tuotanto olikin vetäisty nurin tyyliin viikkoa ennen sen alkamista. Kuka korvaa? Ei kukaan. Ei edes välttämättä työttömyyskassa, jos olet joutunut luokitelluksi yrittäjäksi.
Teme ja muut järjestöt ovat kunniakkaasti yrittäneet puolustaa media-alan asemaa. On palkkataulukot ja työaikasuositukset, on joku joka neuvoo pientä media-alalla aloittelevaa ja pidempäänkin työskennellyttä, työnantajien vaihtuessa kun muuttuu aina kaikki muukin.
Ei siis ole mitenkään riemullista seurata, kuinka työpaikat valuvat ulkomaille. Jos kotimaisia (reality)sarjoja ei enää kuvata kotimaassa, kenen täällä kannattaa tehdä töitä? Jälkituotanto tehdään vielä Suomessa, se on varmasti kielimuurin takia pakollistakin.
Kukaan ei halua maksaa mistään. Televisiotuotannot rahoitetaan käsittääkseni mainostuloissa, mutta mistä siellä säästetään, kun ei ole enää varaa maksaa tekijöille? Tätäkö todellakin tarkoittivat suuret lupaukset kotimaisista tv-tuotannoista?
Ja kyllä, minäkin tuota hömppää katselen, joten en edes vedä tähän laatukortteja (vaikka joidenkin kotimaisten tuotantojen spiikkikirjoittajat tuntuvat olleen kahvitauolla vähän koko ajan). Soisin että tämäkin kevyt viihde tehtäisiin taiten, ammattitaidolla ja vähän myös sillä intohimolla. Koska, hämmästyttävää kyllä, aina ero ulkomaisen ja kotimaisen välillä ei ole esiintyjissä tai olosuhteissa vaan niissä ihmisissä, jotka rakentavat tilanteita (eli käsikirjoittavat), haastattelevat ihmisiä (toimittajat), kuvaavat ja äänittävät, ohjaavat ja leikkaavat. Ja kaiken takana on tietysti tuottaja, tuo salaperäinen rahahanojen hallitsija, jonka asettamissa raameissa työntekijät yrittävät toimia.
Pohtiessani omia tulevaisuudennäkymiäni ja miettiessäni media-alaa, mietin onko nyt jaossa enää mustia ruusuja?
