Oi ihana toukokuu (ja ei-niin-ihana kilpirauhanen)
(Erään lauantaisen päiväkävelyn satoa.)
Toukokuun alussa kertoilin syömissysteemeistä ja samalla linjalla mennään edelleen. Paino heittelee parin kilon sisällä, mutta en ole siitä huolissani, vaikka pientä herkkuinventaariota voisinkin tehdä. Olen pyrkinyt syömään mielitekojen ja liikunnan mukaan, mutta pitäen jo opitut asiat mielessäni.
Treenit jäivät sairastelun jälkeenkin vähemmälle. Elämässä on ollut mökkiviikonloppua ja sellaista arkea, joihin elämäntapamuutos ei vielä tunnu ulottuvan. Kesälomalle onkin kirjattu osaltani liikuntatoive.
Kevään myötä olen innostunut pyöräilystä, niin hyötymatka- kuin urheilumielessä. Aika kevyitä lenkit vielä ovat, huono tapani on eksyä erinäisille sorapoluille, joissa vauhtia ja sykettä on välillä hankalaa pitää ylhäällä. Ja koska aina on päästävä uudelle reitille, johdattaa tie välillä umpikujaan ja u-käännökseen. Virheellisissä kylteissä on tähän mennessä kunnostautunut erityisesti Espoo.
Lähinurkat alkaa olla lenkki- ja pyöräpolkujen osalta aika koluttu. HSL kertoo, että ruuhka-aikojen ulkopuolella pyörän kuljettaminen junissa on maksutonta, joten seuraavaksi on todennäköisesti vuorossa ekskursioita eri asemilta. Pyöräilyssäni ei siis todellakaan ole kyse mahdollisimman kyyrystä asennosta ja asvalttiin tuijottamisesta, lukkopolkimista tai maksimaalisesta vauhdista.
Mutkia matkaan asettaa tällä hetkellä epäilty kilpirauhasen vajaatoiminta. Tai no, olen käynyt labrassa jo kahdesti ja vaikka S-TSH -arvoni on vain lievästi kohollaan, saattaa tämä selittää viime vuosien oireita. Osa minusta on helpottunut, että kyseessä on ehkä sittenkin (kohtuullisen helposti) hoidettava sairaus eikä vain mielen heikkoutta. Osa taas ajattelee, että jos olo on korjattavissa pillerillä, ei muilla tekemisilläni ole niin väliä. Hoitokokeilu todennäköisesti aloitetaan joka tapauksessa ja tässä iltapäivän pöhnässä, jota yritän epätoivoisesti kahvilla karistaa, olen kiitollinen jos se tuo apua aivosumuun ja kroonisesti vaivaavaan väsymykseen.
Diagnosointiaika on aiheuttanut myös blogihiljaisuutta. Kirjoittamattomien juttujen listassa oli mm. asiaa lihasten kipeytymisestä treenin jälkeen, mutta koin siitä kirjoittamisen hankalaksi, koska kilpirauhasen vajaatoiminta voi vaikuttaa siihenkin, enkä siksi katsonut järkeväksi jakaa huomioitani. Tässä kohtaa törmäsin myös ensimmäistä kertaa henkilökohtaisiin rajoihini: haluanko jakaa tämän täällä?
(Elämänohje kujilta ja kaduilta.)
Täytyy myöntää, että olo on tässä kohtaa jokseenkin odottava. Jatkan liikkumista ja jonkun verran myös ruokavalion tarkkailemista, mutta en usko tässä vaiheessa kauheaan revittelyyn. (Muotidiagnoosi! huutaa pieni ääni sisälläni, eikä sisin jaksa vastata, koska sitä väsyttää.)
Toukokuu oli kaunis ja kukkiva kesäkuu aluillaan. Hieman on haikeutta ilmassa, toivoakin. Ja ikävä ystävää, vertaistueksi tähän, mutta muutenkin.