Siellä. KYLLÄ: Tiellä. Hiellä. Niellä. Kiellä. Piellä. (Mutta ei ehkä sittenkään, koska vaikuttaa murreversiolta pidellä-sanasta, ja piki-sanasta taivutettuna rytmittyy suussani aavistuksen eri tavalla kuin siellä. Käyttötarkoituksen keksiminen voisi myös olla hankalaa.) EI: Vielä. Ei edes vaikka sen sanoisi viellä. Ei. Ei. Ei. Miettii eräs, jonka korvia särkee, kun radiosta tulee Sannin 2080-luvulla.

Ristiriitaisia kokemuksia sisällön kuvailusta. Mad Menin jaksokuvaukset Netflixissä ovat jaksaneet naurattaa ja ärsyttää minua. Ne ovat kryptisiä, joten niiden sisällöllinen anti jää pieneksi. Jos etsisin jo katsottua jaksoa noiden tekstien perusteella, tuskin löytäisin sitä. Nuo jaksokuvaukset välttävät kuitenkin spoilaamisen. On ärsyttävää odotella uuden jakson alkamista, kun ruutuun pälähtää teksti: ”Robert saa kuulla sairastavansa syöpää”. Niin. […]

Tiedättekö sen tunteen, joka tulee, kun joku on onnistunut postaamaan Facebook-ryhmään jotain sinne kuulumatonta, kuten vaikka lomakuulumisia? Sitä vähän ihmettelee, että miten ne ei tajua ja onks vähän noloa. No, onnistuin tekemään saman tempauksen itse juuri äsken. En tajunnut ja olen vähän nolo. Tulipa kokeiltua sitäkin. Ja jatkan varmasti ihmettelemistä, koska itse en ainakaan toista […]

Yritän kirjoittaa jokaisen tekstini niin, että ajattelen oman kasvokuvani killuvan sivupalkissa. Henkisesti niin onkin, ehkä pian myös oikeassa elämässä. Siitä, kuinka anonyymisti internetiin voi kirjoittaa, on viime aikoina kertynyt muutamia kokemuksia. Löysin keskustelupalstalta yhden etäisemmän tuttavan avautumisen, jossa olosuhteita oli muutettu jonkun verran, mutta olimme vastikään keskustelleet samasta aiheesta, vaikka harvemmin näemmekin, joten tiedän tunnistaneeni […]

Tänään otin vihdoin (jälleen) käyttööni muistikirjan. Niitä on kertynyt kaapin perukoille melkoinen kasa. Osaa olen kirjoittanut hyvin päiväkirjamaisesti, osasta löytyy kaikenlaisia muistiinpanoja mökkikeittiön mitoista satunnaisiin keskusteluihin luentokaverin kanssa. Kirjoitin päiväkirjoja usein matkoilla, bussissa mökille, junassa opiskelupaikkakunnalle. Nyt, tässä elämäntilanteessa, on hyvin vähän yksinäisiä matkoja. Ei ole edes työmatkoja. Työ on asia, jota olen sivunnut sivulauseissa. […]

Muotidiagnoosi, sanoin itsekin, kun kerroin kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyksistäni edellisen kerran. Samaa sanoi myös erikoislääkäri, jonka pakeilla pyörähdin, kun olin saanut terveyskeskuksesta reseptin keskustelematta itse koskaan lääkärin kanssa. Enkä yhtään epäile erikoislääkärin lausumaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oirelista on moninainen ja polveileva, ja siihen voi liittyä (tai olla liittymättä) useita oireita, jotka voivat olla seurausta jostain aivan muusta. […]

Lihasarkuus treenin jälkeen ei ole mikään uusi asia. Pitkän tauon jälkeen aloitettaessa on tyypillistä vetää esim. jalat niin maitohapoille ettei käveleminen onnistu kunnolla pariin päivään. Tyypillistä on myöskin se, ettei lihasarkuus ala heti treenin jälkeen vaan viiveellä, esim. seuraavana aamuna sängystä noustessa huomaa, ettei askellus taitukaan entiseen malliin. Minulle lihasarkuus on sitä, että tunnen treenin […]

(Erään lauantaisen päiväkävelyn satoa.) Toukokuun alussa kertoilin syömissysteemeistä ja samalla linjalla mennään edelleen. Paino heittelee parin kilon sisällä, mutta en ole siitä huolissani, vaikka pientä herkkuinventaariota voisinkin tehdä. Olen pyrkinyt syömään mielitekojen ja liikunnan mukaan, mutta pitäen jo opitut asiat mielessäni. Treenit jäivät sairastelun jälkeenkin vähemmälle. Elämässä on ollut mökkiviikonloppua ja sellaista arkea, joihin elämäntapamuutos […]

Syntymäpäiväpyöräily vei meidät Malmin lentoasemalle. Tämä jo pieneksi perinteeksi muodostunut tapa juhlia syntymäpäivää on mielestäni hyvin hauska, koska usein keskitytään kakkukahveihin ja karkkikulhon ääreen. Päivänsankari harrastaa laskuvarjohyppäystä, joten kohde oli osuva. Matkaa kentälle kertyi 15 kilometriä. Malmin lentoasemalla sattui olemaan samaan aikaan Fly-in -tapahtumapäivä, joten paikan päällä oli jos jonkinlaista hälinää. Eteisestä olisi päässyt maksuttomalle […]

Miehen firman työntekijöiden joukosta löytyy sukelluskouluttaja, joten liikunnallisten kokeilujen listaan tuli lisätyksi sukellus. Suhtauduin kokeiluun pelonsekaisin ja ahdistunein tuntein, mutta en halunnut peruuttaa osallistumistani, koska olin edellisellä kerralla patistellut poikia kiipeilyseinälle. Osaa jännitti silloin hyvin paljon, mutta kehotin pukemaan kiipeilyvarusteet päälle ja hetken kuluttua suurin osa jännittäjistä kiipeili seinällä kuin pienet apinat. En siis voinut […]