Tänään, juuri äsken, minulle iski aivan loistava fiilis aivan yhtäkkiä. Sellainen, jota en osaa kunnolla selittää. Että on hyvä olla juuri nyt, juuri tässä. Liekö syynä myöhään nauttimani aamukahvi, vai se, että heräsin sateen ropinaan aamuna jona tiesin, että minun ei tarvitse lähteä mihinkään? Ehkäpä minua ilahduttaa toisesta blogista löytämäni kaunis biisi, joka sopii sadepäivän fiilikseen, tai sitten se, että sadepäivä vain vahvistaa suunnitelmaani siivota ja leipoa leipää tänään.

Toisaalta ihmisen mieli on sellainen. Ainakin kutakuinkin terveen ihmisen. Yhden päivän aikana se nousee ja laskee, milloin mistäkin syystä. Syistä, joita ei voi ehkä edes tiedostaa. Ja meillä on ehkä liikaa taipumusta tarttua siihen mielenlaskuun, alkaa miettiä, mikä minua nyt vaivaa, miksi on huono olla. Ja huonon mielen hetkellä unohdamme helposti ne hyvän fiiliksen hetket. Tuntuu kuin koko päivä olisi ollut yhtä harmaa, yhtä päämäärätön ja tympeä.

Haluan tarttua hyvään oloon. Haluan alkaa miettiä, miksi minulla on hyvä olo. Syy voi olla ihan vain serotoniinitason nousu tai jokin muu minulle yhtä mystinen kuvio. (En edes tiedä, nouseeko serotoniini ja milloin ja miksi ja miten se silloin vaikuttaa. Mutta jokin sellainen voi olla syynä.) Mutta alkaessani ajatella asioita, jotka juuri nyt ilahduttavat ja luovat hyvää oloa, alan huomaamattamani vahvistaa tunnetta. Aivan samoin kuin vatvoessani ikäviä asioita pahan mielen yllättäessä vahvistan huonoa oloani.

Muutama päivä sitten tein itselleni Jolien sivuilta matkimani silmämeikin. Ihastuin viime kesänä niin täydellisesti Katja Kokon luomaan Summer Wine -meikkiin, että tilasin itselleni lookissa käytetyt luomivärit, Zuiin Brownien ja Sunflowerin siltä istumalta. Ihan oikeasti. En muista koskaan olleeni näin täydellisesti mainoksen uhri. En ainakaan näin nopeasti, toiminut saman tien.

(Kuvasta on rajattu pois poskillani oleva Zuiin poskipuna Melon. Sitä en tilannut samalla kertaa vaan joskus myöhemmin ja mielipiteeni kyseisestä punasta on vaihdellut päivästä toiseen. Toisinaan se tuntuu liian metallisen hohtavalta, toisinaan liian lämpimältä kultasine vivahduksineen, toisinaan juuri sopivalta. Tähän silmämeikkiin se sopii täydellisesti. Siksi se varmaan oli Katjankin valinta Summer Wine -kokonaisuuteen.)

En ole loppujen lopuksi tehnyt tätä silmämeikkiä usein, olen vähän arastellut voimakkaiden värien käyttöä julkisesti. Mutta en koskaan kuvitellutkaan alkavani täyspäivämeikkaajaksi, halusin vain jotain, millä voin toisinaan leikkiä.

Sitä meikkaaminen on minulle. Leikkiä. En jaksa tehdä edes meikkipohjaa joka päivä, vaikka nykyään meikkipohjan pyörittelystä kabukilla ja punan sivelystä poskille on tullut ihana oma hetki, jonka toistan ainakin viikottain. Saatan lähteä ulos ilman minkäänlaista suojakerrosta kasvoilla, useimpina päivinä teenkin niin. Mutta yhtä lailla saatan parkkeerata ikkunan ja pienen peilin eteen päivänä jona en ole lähdössä mihinkään ja aloittaa väreillä maalailun. Minusta se tuntuu ihan normaalilta. Saattaisinhan yhtä hyvin vaikka piirtää ilman mitään tarkoitusta esitellä piirrosta muille.

Tämä silmämeikki on minusta jotenkin taianomainen. Tulee mieleen myöhäiskesäillan auringonlasku. Jolien meikkikuvia katsoessani oletin värien korostavan vain ja ainoastaan ruskeita silmiä, mutta yllätyksekseni omien silmieni vihreys tuntuu vain syventyvän keltaisen kultaisen Sunflowerin vierellä. Ja en sitten tiedä, ehkä rusehtavan ja oranssisen kuparinen Brownie on tarpeeksi vastaväri vihreälle tehdäkseen tehtävänsä.

Rakastan värejä monessa mielessä ja niiden yhdistely tuottaa minulla ihan hämmentävän voimakkaita onnen tunteita. En tiedä miksi. Ehkä se liittyy assosiaatioihin. Jokainen väriyhdistelmä nostaa mieleeni jotain.

//www.youtube.com/embed/lzB3awjHOK4

Ihan niin kuin musiikki, monesti nautinto tuntuu perustuvan ihan vain assosiaatioihin. Kuten tämä tämän päiväni tunnelmaan sopiva biisi, johon törmäsin Stella Harasekin blogissa. Tuntuu juuri oikealta juuri nyt.