30-vuotiaan ajatuksia elämästä
Täytin 30 vuotta viime lauantaina klo 3.30 aamuyöllä. Pidin samana päivänä synttärijuhlat lähimmille ystäville. Juhlista tulee postaus myöhemmin, kun saan valokuvaajalta kuvat. Ilta oli täydellinen, olen vieläkin fiiliksissä 💖
Moni on kysynyt miltä nyt tuntuu, kun on päässyt 30 vuoden ikään. Olen antanut erilaisia vastauksia, mutta kun aloin miettiä kysymystä syvällisemmin, niin vastaus on että erilaiselta. Mielestäni 30 vuoden täyttäminen on merkittävä ”milestone”. En kuitenkaan sanoisi, että poden sen kummempaa kolmenkympin kriisiä. On silti täysin mahdollista, että se iskee vasta hetken päästä.
Muistan, kun täytin 20 vuotta. Silloin kuvittelin olevani aikuinen. Jälkikäteen mietittynä en kuitenkaan ollut kypsä enkä vastuullinen. Aikuinen ehkä iän puolesta, mutten henkisesti. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen kasvanut henkisesti aivan älyttömästi, olen vastuullisempi, itsenäisempi ja kypsempi. Parikymppisen elämä ei enää houkuttele. En tosin ole vieläkään varma olenko aikuinen.
Merkittävin ero 20-vuotiaan minän ja nykyisen 30-vuotiaan minän välillä on ajatusmaailma. Ajattelen monista asioista eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. En enää ihannoi samoja asioita kuin ennen. Olen saanut uusia kiinnostuksen kohteita. Olen myös saanut uusia luonteenpiirteitä. Tunnistan nykyään omat ajatukseni ja ne, joita on minulle aikoinaan syötetty jonkun muun toimesta. Arvomaailmani on mennyt uusiksi. Tunnen itseni paljon paremmin ja luulen, että vihdoinkin alan hahmottaa mitä oikeasti haluan elämältä.
Olin aina ajattelut, että 30-vuotiaana minulla olisi vakituinen työpaikka, olisin naimisissa, asuisin omassa talossa ja minulla olisi mahdollisesti yksi lapsi. Kaikilla muillakin on sellainen elämä tähän mennessä, eikö niin? (No ei edes ole.) Minun elämäni ei mennyt tätä reittiä ja on hetkiä, jolloin tunnen epäonnistuneeni.
Minulla on tällä hetkellä määräaikainen työ, vuokra-asunto ja ”lapsena” ainoastaan kissa. En ole naimisissa, en edes kihloissa. Olen silti sitä mieltä, että minulla on vielä aikaa toteuttaa nämä asiat, mikäli niin on tarkoitettu. Vaikkei elämä näytä siltä, miltä kuvittelin sen tähän mennessä näyttävän, on se tällä hetkellä parempaa kuin milloinkaan aiemmin. Väitän, että minulla on ikäisekseni paljon elämänkokemusta, enkä vaihtaisi siitä palaakaan pois. Tunnen joka päivä onnen ja ilon tunteita sekä kiitollisuutta. Osaan arvostaa erilaisia asioita.
Minulle on muodostunut myös uusia unelmia. Haaveilen omistavani oman pienen talon tai osakkeen Kreikasta. Olen vihdoinkin löytänyt alan, jolla haluan työskennellä ja realistinen ajatus unelma-ammatista on selkiintynyt. Haluan Manulle kaveriksi nahkakissan.
Olen tietoisesti päättänyt millaisia ihmisiä ja ihmissuhteita haluan elämääni. Ihmissuhteet ja niiden tila vaikuttavat omaan mielialaani ja hyvinvointiini merkittävästi. Elämässäni on kourallinen ihmisiä, joihin luotan ja joille jaan kaiken. Tiedän, että voin tukeutua heihin ja he nostavat minut, jos kaadun. Näistä ihmisistä aion pitää kynsin ja hampain kiinni.
Uusien ystävyyssuhteiden tai parisuhteiden luominen tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi. Olen introvertti ja minun on vaikea rakentaa luottamusta. 30 vuoteen mahtuu liikaa pettymyksiä ja vaikeita kokemuksia, jotka väkisinkin vaikuttavat tuleviin ihmissuhteisiin.
Olen todella valikoiva siinä, kenet päästän lähelleni. Silloin tällöin kuitenkin joku onnistuu laskemaan suojamuurini ja uskallan näyttää uudelle ihmisille kuka minä todella olen. Näin on käynyt viimeksi tänä vuonna.
Vuoden 2019 lopussa totesin, että ensi vuoden on pakko olla parempi. Sen olisi pakko olla minun vuoteni, koska täytän 30 v. ja tulen varmasti muistamaan kyseisen vuoden.
Yksi on ainakin varmaa; vuosi 2020 jää kaikkien mieleen koronan takia. Mutta. Tämä vuosi on rehellisesti sanottuna ollut monellakin tapaa elämäni paras tähän mennessä. Tein tammikuun alussa unelmakartan tälle vuodelle. Katsoin karttaa tänään ja tajusin, että joka ikinen kohta unelmakartasta on totetunut. Kun tajusin tämän, vieri poskelleni pari kyyneltä – ilon kyyneliä. Mitä vielä ehtiikään tapahtua vuoden loppuun mennessä?
Haluaisin kuulla ajatuksia teiltä.
Muuttuiko ajatusmaailmasi, kun täytit 30 v.?
-Lilli