Vanhasta uutta, osa 2: Ruokailuryhmän uusi elämä

Meillä oli vielä pari kuukautta sitten keittiössä vuosia vanha tummanruskea ruokailuryhmä, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Pöydän pinta oli naarmuuntunut sekä epätasainen, eivätkä jalkojen ruuvit pysyneet enää tiukasti kiinni kiristyksestä huolimatta. Tuolit olivat epämukavat ja liian matalat eikä tummanruskea väri sopinut meidän sisustukseen alkuunkaan. Totesimme, että kyseistä ruokailuryhmää on turha lähteä enää kunnostamaan. Se ei ollut edes massiivipuuta, vaan ihan jotain MDF-levyä.

 

 

Loppukesästä meidän mamma (äidin äiti) muutti toiseen kerrostaloasuntoon, eikä hänen 4 hengen ruokailuryhmänsä mahtunut uuteen asuntoon. Onneksi avasin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pelastin ruokailuryhmä meille. Huonekalut on alunperin ostanut kummitätini n. 15 vuotta sitten. Sekä pöytä, että tuolit ovat massiivipuuta ja erittäin laadukkaat. Ainoa ongelma oli vain kansien väri; korkeakiiltoiseksi lakattu kirsikka.

 

 

Kuten kuvista näkyy, pöydän pinta oli myös täynnä naarmuja ja kolhuja vuosien varrelta. Kummitätini oli jossain vaiheessa maalannut testiksi kahden tuolin kannet harmaalla kalkkimaalilla, joka oli kuitenkin lohkeillut. Ihastuin kalkkimaalin sävyyn sekä mattaan pintaan. Halusin koko ruokailuryhmästä sen sävyisen – siis pöytälevystä ja tuolien istuinosista. Rungot ovat kulutettua antiikkivalkoista, jota en halunnut lähteä muuttamaan, sillä sävy ja kulunut pinta olivat valmiiksi täydelliset.

 

 

Kiikutimme pöydän sekä tuolien kannet mökille, jossa olisi tilaa työstää niitä vaikka ulkona. Pinnat hiottiin hiomakoneella puuhun saakka. Pöydän kannesta otettiin muutama milli pois, jotta naarmut saadaan tasoitettua.

 

 

Hionnan jälkeen pölyt ilmapuhallettiin pois ja pinta puhdistettiin mineraalitärpätillä. Tämän jälkeen levitettiin ensimmäinen kerros ohennettua lakkaa ruiskulla. Ensimmäisen lakkakerroksen on tarkoitus imeytyä puuhun ja lopputulos on tässä kohtaa vielä kirjava ja liian läpinäkyvä. Ensimmäisen kerroksen annettiin kuivua n. 2-3 tuntia, jonka jälkeen toinen, hieman ohennettu kerros levitettiin leveällä siveltimellä. Halusin, että kalusteissa näkyy työn jälki. En halunnut niistä liian siistin näköisiä (joita ne olisivat olleet, jos lakka olisi levitetty toiseen kertaan ruiskulla.)

 

 

Valitsin Tikkurilan himmeän Kiva-kalustelakan sävyssä 3437 Villihanhi. Kiva on vesiohenteinen, sävytettävä, kellastumaton, kulutusta kestävä sekä kuultava akrylaattilakka sisäpuupinnoille. Meillä oli itse asiassa aluksi ostettuna Tikkurilan harmaa mattapintainen maali sekä pohjamaali, mutta vaihdoimme sen lakkaan, ettei lopputulos olisi liian peittävä. Emme halunneet piilottaa kaunista puuta maalikerroksien alle. Nyt maali jää odottelemaan jotain toista projektia.

 

 

Tässä valmis pinta hionnan, puhdistuksen, ruiskulakkauksen sekä sivellinlakkauksen jälkeen. Ihan viimeiseksi vedettiin päälle vielä kirkas, himmeä lakka, jotta siivoominen helpottuu. Mattaa, hieman karheaa pintaa olisi ollut ikävä pyyhkiä ja siihen olisi tarttunut lika tiukemmin kiinni. Uskon, että kirkas lakka pidentää myös käyttöikää huomattavasti, eivätkä pienet naarmut haittaa. 

 

Ruokaryhmä sopii nyt kylmänsävyiseen keittiöömme täydellisesti. Meillä on yksi tummanharmaa seinä, rosterin värinen jääkaappi, vaaleanharmaa matto ja vaaleansiniset kaappien ovet. Keittiön värimaailma näyttää nyt harkitulta ja pöytä sulautuu sisustukseen miljoona kertaa paremmin kuin se kirsikka…

 

 

LUE MYÖS:

Vanhasta uutta, osa 1: Sohvan uusi elämä

 

 

Olen superiloinen, ettei lähdetty ostamaan uusia huonekaluja. Kummitädin vanha ruokaryhmä sai uuden elämän ja me säästimme rahaa (hermoja ei niinkään.) Pöydästä ja tuoleista on iloa vielä vuosiksi, nyt kun kunnostuksen teki huolellisesti. Mikäs sen ekologisempaa sisustamista! 

 

Oletko kunnostanut itse huonekaluja?

-Lilli

 

P.S. Isäni teki suurimman osan työstä. Me autoimme sen verran kuin osasimme.