Miksi materiasta luopuminen on niin vaikeaa?

Luopumisen tuska. Nimittäin materiasta luopumisen tuska. ”Kyllä tää on hyvä säästää, mä pidän tätä sitten ensi talvena/kun olen laihtunut/kun löydän tähän sopivat housut..” or not. Olen lähiaikoina shoppaillut poikkeuksellisen paljon – sekä tarpeen että mieliteon takia. Tässä eräänä päivänä tungin aivan täyteen ahdetun vaatekaapin tankoon henkaria, jossa oli päällekkäin kolme mekkoa. Sain henkarin tungettua kaappiin, mutten edes nähnyt mitä kaikissa niissä henkareissa roikkui, sillä niitä ei pystynyt edes liikuttamaan. Siinä kohtaa päätin, että nyt on aika luopua eikä vain täydentää.

Kuva: Freeimages

Kuva: Pixabay

Kuten monessa asiassa – tässäkin alku on vaikein. En meinannut ensin heittää yhtään vaatekappaletta tai tavaraa ”annetaan” tai ”myydään” kasaan, mutta sitten päässä kaikui siskoni sanat ”en siirrä näitä samoja kamoja enää yhteenkään kämppään jos muutat” :’D Saavutin yhtäkkiä tilan, jossa aloin vain kylmästi heittelemään vaatteita eri kasoihin. Nopea vilkaisu ja jaaha, annetaan-pinoon.

Alkuun päästyäni siirryin vaatekaapista vaatehuoneen puolelle. Siellä odottikin jo valmiina pari kirppiskassia, jotka piti viedä lähikirppikselle jo pari kuukautta sitten. Vaatetta ja tavaraa lensi jälleen armottomasti Ikea-kasseihin. Vaatehuoneen jälkeen vuorossa oli alakerran häkkivarasto, josta mieheni kantoi 3 isoa kassillista säilömiäni vaatteita ja kenkiä ylös. Näistä jätin käyttöön vain yhden mekon ja kahdet sandaalit, kaikki muu lensi annetaan-pinoon!

Valitettavan moni ”annetaan pois”-säkkiin päätynyt vaate oli hätiköity ostos kirppikseltä tai facen vaihtoringistä. Olin vain ostanut, kun halvalla sain, enkä ollut vaivautunut edes sovittamaan. Tämä laittoi miettimään montako euroa olisin säästänyt, jos olisin vaivautunut edes sovittamaan vaatetta ennen impulsiivista ostopäätöstä. Impulsiivinen shoppailu on yksi suurimmista paheistani. Tapa ärsyttää minua ja pyrin tietoisesti vähentämään sitä. Onnistumisen kokemus on suuri, kun otan järjen shoppailuun mukaan enkä osta jotain vain tunteesta. Olen tietoisesti vältellyt vaatekaupoissa kiertelmistä, paitsi jos olen hakemassa jotakin suunniteltua ja tarpeellista.

Lopputulos: yhteensä 9 isoa kassillista tavaraa (lähinnä vaatteita) päätyi paikalliseen SPR Konttiin, 4 kassillista myytäväksi, pari pussillista meni pikkusiskolle ja yksi pussi päätyi roskiin. Olen niin ylpeä itsestäni! En ole ikinä luopunut niin suuresta määrästä tavaraa kerralla (tai edes vuoden aikana!). Lähes kaikki myyntiin laittamani tavarat on jo ostettu. Laitoin myyntiin vain hyväkuntoisimmat/käyttämättömät vaatteet, kengät ja kosmetiikkatavarat – ja halvalla. Kirppiksiä ja facen myyntiryhmiä kolunneena olen huomannut, että tässä kohtaa moni tekee virheen. Jos laittaa kulahtaneiden farkkujen tai elämää nähneiden sandaalien hinnaksi 20 e, ei onnistu muuta kuin karkottamaan mahdolliset ostajat – ja tavarat jäävät myymättä makaamaan huoneen nurkkaan. Tarkoitus ei ole rikastua, vaan päästä tavarasta eroon niin, että saa itse pienen korvauksen.

Kuva: Pixabay

Manu ei mennyt myyntiin <3

Jäin miettimään, miksi se luopuminen on niin vaikeaa; mikä siinä on ettei halua päästää irti palasta kangasta? Omalla kohdallani se oli useimmiten muistot sekä fiilis; olen hyvin pitkälti tunneihminen tietyissä asioissa. Se esine tai pala kangasta voi olla muisto merkittävästä tilanteesta tai tärkeästä ihmisestä. Vaatteen tuoksukin saattaa saada aikaan hyvää mieltä vaikkei sitä pystyisi edes yhdistämään mihinkään (hajuaisti on ihmisen voimakkain aisti muistin kannalta.) Löysin muuten Yle.fi-sivulta hyvän viimevuotisen kirjoituksen, jossa pohditaan, onko tavarasta luopuminen ihmisen luontoa vastaan. Kannattaa lukea!

Kuva: Pinterest

 Jos sinulla on vaikeuksia päästää irti vaatteista/tavaroista, pohdi näitä:

 

1. Milloin olet viimeksi käyttänyt vaatetta? Jos vastaus on yli vuosi sitten, myy tai lahjoita se pois.

2. Mitä saavutat, kun luovut tavarasta? Itse saavutin kaappitilaa, hieman rahaa sekä kevyemmän olotilan henkisesti.

3. Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Tarvitsetko loppujen lopuksi kaikkea sitä materiaa ollaksesi onnellinen? Mitkä asiat/harrastukset tekevät sinut onnelliseksi? Säästä niihin tarvittavat tavarat, mutta kyseenalaista muut.

4. Mitä saavutat sillä, että mahdut tietyn kokoiseen vaatteeseen? Löysitkö liian pienen vaatekappaleen, jota olen säästänyt (tai jonka olet ostanut) sitä varten, kun olet laihtunut? Jos välttämättä haluat, säästä korkeintaan 1 tavoitevaate, mutta pidä kokotavoite realistisena. Kukaan ei tiedä kokoasi, ellet sitä kerro. Vaatekoko ei määritä ketään, eikä sen pitäisi olla avain onnellisuuteen. Sitä paitsi jos et ikinäkään pääse tavoitekokoosi, on liian pieni vaate aina sinua vastassa kaapissa ja pilaa päiväsi. Itse ahdistuin, kun löysin 2 kokoa liian pienen mekon, jonka olen ostanut juuri tässä tarkoituksessa. Vaikka tuntuisi hyvältä ottaa joskus kuva tavoitevaate päällä, päätin ostaa tästä lähin sopivan kokoisia vaatteita. Minulla ei edes ole ylipainoa, eikä pakkoa laihduttaa esim. terveydellisistä syistä, olisi vain kiva kiinteytyä.

5. Ajattele tavarasta luopumista prosessina, joka vie aikaa. Sen ei tarvitse tapahtua nopeasti tai kerralla, jos se tuntuu ahdistavalta. Valitse helpoin tapa hankkiutua eroon turhasta tavarasta. Minulle alku oli vaikea, mutta hyvin nopeasti pääsin vauhtiin. SPR Konttiin vieminen oli minulle helpoin tapa: Nopeaa, helppoa ja tiesin, että joku muu hyötyy lahjoittamistani vaatteista ja esineistä. Myös esim. paikalliset syöpäsäätiöt, Hope-yhdistykset, ja päihteettömyys-yksiköt tarvitsevat kipeästi vaatteita (itse vien seuraavalla kerralla näihin.) Nykyään useimmissa vaatekaupoissakin on keräyspisteet, jos se tuntuu helpolta tavalta.

6. Luota siihen, ettet jonkin ajan kuluttua edes muista mistä kaikesta olet luopunut. Itse en enää muista puoliakaan tavaroista, joita kiikutin Konttiin enkä ole kaivannut yhtäkään myymääni vaatetta (okei, yhtä mekkoa, kunnes otin taas järjen käteen – olen käyttänyt mekkoa viimeksi ylä-asteen päätösjuhlassa, joten kaipaan muistoja, en itse vaatekappaletta.)

Tässä kaipaamani punainen mekko, jota käytin viimeksi ylä-asteen päätösjuhlassa vuonna 2006.

Täytyy myöntää, että vaatekaapistani irtoaisi vieläkin pari Ikea-kassillista. Keittiöstä puhumattakaan.. huomasin joku päivä, että meillä on 4 juustohöylää ja 6 uunivuokaa – kaksi ihmistä selviäisi mahdollisesti vähemmälläkin. Keittiön komppaaminen siis vuorossa seuraavaksi.

Kuva: Pixabay

 

”Kepeästi ja ylpeästi luopuva on vapaa ja onnellinen.”
-Toini Havu

 

Milloin viimeksi kävit itse kaappeja läpi ja luovuit turhasta? Olisiko nyt hyvä aika? :)

-Lilies