Mitä olen oppinut tänä vuonna?
Joku sanoi, että minun pitäisi kirjoittaa tästä vuodesta kirja. Totesin siihen, että sen pitäisi olla luokiteltu fantasiaksi, sillä kukaan ei uskoisi niitä juttuja todeksi. Ei, en edes liioittele.
Ajattelin ensin, että luettelisin vuoden tärkeimpiä tapahtumia ja kohokohtia, mutta äh. Tämä vuosi on ollut niin kaoottinen ja ristiriitainen, että joutuisin luettelemaan myös huonoja asioita, enkä halua keskittyä niihin. Haluan myös pitää tietyt asiat yksityisinä (syy miksi en kirjoita sitä kirjaa, ainakaan vielä.) Niinpä ajattelin kiteyttää hieman syvällisemmin sen, mitä olen oppinut tänä vuonna.
Osaan olla yksin.
Tämä ei ole koskaan ollut itsestäänselvää. Vuosia sitten olin ahdistuksen kanssa sellaisessa tilassa, etten pystynyt olemaan yksin kymmentä minuuttia kauempaa. Ei tullut kysymykseenkään esim. nukkua yksin.
Se aika tuntuu hyvin kaukaiselta, sillä nyt viihdyn yksin. On ihan parasta, kun voi hengailla kotona keskellä päivää kylpytakissa tukka sekaisin. Voin nukkua arkipäivänä pitkään ja lykätä pyykinpesua monella päivällä. Voin maata sohvalla koko sunnuntaipäivän kissan kanssa, eikä kukaan arvostele. Voin kirjoittaa blogia yömyöhään ja kuunnella samalla laidasta laitaan musiikkia. Kukaan ei näe, kun joogailen ja sählään tasapainolaudan kanssa. Olisi melko iso askel muuttaa joskus tulevaisuudessa yhteen jonkun kanssa. Se vaatisi aikalailla totuttelua.
Mutta. On myös niitä hetkiä, kun vaihtaisin tuon kaiken siihen, että kotona odottaisi joku muukin kuin kissa. Sitä paitsi yksin nukkuminen on välillä tyhmää.
Olen tärkeä ja arvokas.
Tämän sisäistäminen on ollut vaikeaa. Olen kuullut liikaa jotain aivan muuta elämäni aikana. Olen ennen kuvitellut, että minun täytyy jotenkin ansaita tämä. Totuus kuitenkin on, että jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin on, ilman mitään ehtoja.
Olen kaunis.
Myös tämän uskominen on vaatinut työtä. Nykyään osaan nähdä itseni kauniina niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Useimpina päivinä.
Selviän mistä vaan.
Mistä vaan. Ei lisättävää. Ehkä joskus pystyn ja uskallan avata tätä enemmän kuin tähän mennessä.
Minulla on uskomaton tukiverkosto.
Kaikilla ei ole ja se on surullista. Tuntuu, että ”kiitos” ei läheskään riitä kertomaan näille ihmisille miten paljon heitä arvostan. Enkä osaa sanoittaa miten tärkeitä he ovat.
Osaan sanoa ei.
Olen niin ylpeä itsestäni, sillä olen saanut tämän taottua kallooni.
Tiedän mitä en halua.
Tämä vuosi on todella näyttänyt sen mitä en halua. Oh boy.
Tietyt asiat ja ihmiset pitää jättää omaan arvoonsa.
Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Karsin nykyään melko herkästi elämästäni pois kaiken negatiivisen ja kuluttavan, mikäli se toistuu. Oli kyseessä sitten jokin asia, tapa, ajatus tai ihmissuhde.
Uudenvuodenlupaukseni:
Pidän huolta itsestäni kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Keskityn tärkeisiin ihmisiin ja huollan näitä ihmissuhteita.
Uskon itseeni ja teen mikä tuntuu hyvältä.
Teen unelmakartan.
Kuvat: Eveliina Nokelainen
Toivottelen teille onnellista uutta vuotta!
Muistakaa tehdä juuri sitä, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä <3
-Lilli