Uusi arkirytmi
Jälleen aloitan yhtä työaiheista postausta. Blogin aiheet menevät väkisinkin oman elämäntilanteen mukaan, joten koittakaa kestää! Lupaan, että tässä kuussa tulee juttua muistakin aiheista.
Olen ollut 3 viikkoa uudessa työpaikassa. En ole koskaan ennen työskennellyt virastotyöaikana, vaan olen ennen ollut pääasiassa kaupan alalla vuorotyössä. Juuri ennen tätä työtä olin muutaman kuukauden työttömänä. Olen siis aivan uudessa tilanteessa nyt.
Jännitin etukäteen tosi paljon 6.30-6.45 aamuherätyksiä sekä sitä, miten saan unta riittävän ajoissa iltaisin. Tässä riittää edelleen työsarkaa, mutta suunta on jo oikea.
Pyrin menemään sänkyyn peiton alle ihan viimeistään 23 aikaan. Mutta. Ongelma on se, että vastailen vielä viesteihin, luen uutisia, selaan somea, kirjoitan blogia ja pelaan puhelimella helposti vielä tunnin verran… Tämän tavan tilalle pitää keksiä jotain muuta ja ajattelin pohtia aihetta ihan omassa postauksessa myöhemmin.
Olen se tyyppi, jolla on 2 herätystä 5 min välein. Ja molemmissa on 10 min torkku. Olen huomannut, että kroppa on jo oppinut uuden rytmin ja havahdun itsestään (tai kissan takia) jo kuuden aikaan. Pidän kuitenkin silmiä vielä kiinni ja odotan herätystä, vaikkei enää väsyttäisi yhtään. Tämä on virhe.
Herätyksen jälkeen en malttaisi millään, siis millään, nousta. Venytän nousemista vielä parilla ja vielä parilla minuutilla… Miksen tämän sijaan voisi nousta heti silloin kuudelta, kun havahdun ja käyttää ylimääräisen puolituntisen esim. hiustenlaittoon?
Aamuherätysten ja nukkumaanmenon lisäksi jännitin, miten totun 8 tunnin työpäiviin. Olen aivan yllättynyt, sillä päivät menevät yllättävän nopeasti! En ole kertaakaan ajatellut, että ”onpa kello vasta vähän, olisipa päivä jo ohi.” Siihen varmasti vaikuttaa motivaatio ja työn uutuudenhohto.
Uskon, että jossain vaiheessa tulee päiviä, jolloin ärsyttää olla töissä. Se on normaalia ja inhimillistä. Mutten usko, että löydän itseäni tässä työssä siitä tilanteesta, että aamulla oikeasti v*tuttaisi lähteä töihin.
Koen, että olen vihdoinkin päätynyt mielenkiintoiseen työhön, joka sopii mulle äärimmäisen hyvin. Olen vasta perehdytyksessä, mutta joka päivä huomaan oppivani hurjasti lisää. Toki mietityttää, että paljonko siitä olen todella sisäistänyt. Sen huomaa sitten, kun oikeasti aloitan työn perehdytyksen jälkeen. Olen jo ollut asiakkaiden kanssa tekemisissä opiskelun ohessa ja yllätin itseni osaamisellani. Pohdiskelin, että missä ihmeen välissä olen tämän kaiken sisäistänyt…
Pitää kyllä sanoa, että nykyisen työpaikkani perehdytys on ehdottomasti paras tähän mennessä!
Ihan ykkösjuttu 8-16 työajassa on ehdottomasti vapaa-ajan suunnittelu. Kun tietää iltojen ja viikonloppujen olevan aina vapaita, pystyy sosiaalista elämää, harrastuksia ja muita vapaa-ajan juttuja suunnittelemaan vaikka kuinka pitkälle.
Toinen hyvä juttu on uni- ja ruokailurytmin säännöllisyys. Asiat tapahtuvat joka päivä suurinpiirtein samaan aikaan. Olen sitä mieltä, että rutiinit ovat ihmisen paras ystävä (vaikkakin ne voivat myös olla vihollinen.) Vuorotyö ei ole minua varten. Varsinkaan yövuoroihin en pystyisi.
Ainoa hyvä puoli esim. kaupan alan vuorotyössä ovat arkivapaat, jolloin on helppo hoitaa asioita. Meillä on tosin tällä hetkellä liukuva työaika, joka mahdollistaa asioiden hoitamisen toimistojen aukioloaikana.
Summa summarum: Kaikella on puolensa, mutten mielelläni enää vaihtaisi virastotyötä esim. kaupan alan vuorotyöhön.
Ajatuksia tai kokemuksia erilaisista työajoista?
-Lilli
