Tänään minulla on ollut niin epäonninen päivä, että päätin kirjoittaa siitä tänne. Meillä oli tänään koulukuvaus, ja jokaisen piti muistaa lappu, jonka vanhemmat ovat allekirjoittaneet ja kirjoittaneet siihen muita tärkeitä tietoja. Tänään oli myös sadepäivä, joten päätin ottaa sateenvarjon mukaan ja laskin sen lattialle reppuni viereen, muistaakseni ottaa sen mukaan, kun lähden. No, lähdin huoneestani ja unohdin sateenvarjon, onneksi muistin hakea sen, ennen kuin astuin ulos ulko-ovesta. Kun olin kävellyt parikymmentä metriä pihastamme, tajusin, että sateenvarjoa pitää tietenkin kantaa joka paikkaan, joten tarvitsen muovipussin, ettei sateenvarjo kastele reppuani. Äiti antoi minulle muovipussin ja lähdin kiiruhtamaan kouluun. Kävelyttämistä ehkä kolmesataa metriä, tajusin unohtaneeni kuvauslapun, jonka oli oltava mukana. Olin jo valmiiksi myöhässä, en olisi ehtinyt ajoissa kouluun, jos olisin hakenut sen. Soitin siis äidille, että mitäs nyt ja hän ehdotti, että tuo minulle lapun välitunnilla. En kuitenkaan suostunut tähän, joten isäni otti lapun mukaan ja vei minut autolla vähän lähemmäs koulua. Soitin tässä vaiheessa Kisulle ja valitin, ettei tämä ole minun päiväni. Ei tosiaankaan ole, sillä epäonni jatkuu. Ehdin ajoissa kouluun ja meillä oli pari tuntia ennen kuvausta. Toiseksi viimeisellä tunnilla luokanvalvojamme käski meidän ottaa lappumme ja lähteä saliin, joten pengoin lappuani repusta naureskellen samalla vieressäni istuvan Kisun kanssa, että sentään lappu on vielä ehjä. Otin sitten lappuni repusta ja katsoin sitä. Lappu oli märkä ja siitä oli lähtenyt pala kulmasta, johon oli kirjoitettu kaikki tärkeät tiedot. Mietin sitten, että miten tämä oli mahdollista, katsoin pussia, jossa sateenvarjo oli ja tajusin, miksi lappu oli märkä. Äitini oli antanut minulle pussin, jossa oli reikä, jolloin märkä sateenvarjo oli kastellut kuvauslappuni. Ei siinä mitään, menin sitten kuvaukseen ja minulle annettiin uusi lappu, jonka voisin palauttaa luokanvalvojalle, johon täyttäisimme kotona tiedot uudestaan. Kirjoitan tätä kävellessäni koulusta kotiin, ja suunnitelmani loppupäiväksi on, että kun astun sisään taloon, en tule sieltä enää koko päivänä pois. Kirjoitan taas huomenna, jos en ole epäonneksi takia sattunut polttamaan sormiani liedellä tai tulehtumaan pastaan, jota meillä on illalla ruoaksi. Kiitos kun eksyit lukemaan.
-Kaisamatilda