Hiljaisuudessakin voi kuulla
*sisältää mainoslinkkejä
Pysähdy hetkeksi.
Ei siksi, että tietäisit minne olet menossa,vaan siksi, että olet jo matkalla.
Hiljaisuus ei vaadi sinulta rohkeutta.
Se vain pyytää, ettet juokse pois.
Se suostuu olemaan kanssasi, vaikka et osaisi olla itsesi kanssa.
Hengitä.
Huomaa, miten elämä jatkaa sinussa, vaikka mieli epäröi, vaikka sydän väsyy.
Hiljaisuudessa alat tuntea sen, mitä olet kantanut pitkään.
Pientä surua, ehkä.
Hienovaraista ikävää, jolle et ole antanut nimeä.
Älä työnnä sitä syrjään.
Se ei ole merkki heikkoudesta, vaan siitä, että olet ollut avoin elämälle.
Rajallisuus koskettaa lempeästi.
Muistuttaa, että et ehdi kaikkea.
Että jotkut hetket menevät ohi huomaamatta.
Ja silti — olet tässä.
Jos koet tyhjyyttä, älä täytä sitä heti.
Katso, miten se hengittää.
Miten se tekee tilaa jollekin aidolle.
Hiljaisuus ei kysy, mikä sinusta pitäisi tulla.
Se kysyy vain: Miltä sinusta tuntuu olla olemassa juuri nyt?
Ole siinä tunteessa.
Vaikka se olisi hauras.
Vaikka se olisi ristiriitainen.
Kaikki, mikä on sinulle tärkeää, on haurasta.
Juuri siksi se koskettaa.
Juuri siksi tämä hetki painaa sydämessä.
Hiljaisuudessakin voi kuulla:sen, että et ole väärässä paikassa, että olemassaolo on riittävä syy,
että tämä hengitys on jo osa merkitystä.
Viivy vielä hetki.
Ja kun jatkat, anna itsesi kantaa tämä hiljainen tieto:
Sinun ei tarvitse ymmärtää elämää ollaksesi sitä.