“Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…” Moni meistä osaa nuo sanat ulkoa, vaikka edellisestä koulun kevätjuhlasta olisi kulunut vuosikymmeniä. Heti ensimmäisten sävelten myötä mieleen nousevat vaaleat koivut, juhlasalin lämpö, vähän liian kuuma mekko tai silitetty paita, ruusuntuoksu ja se tunne, että koko kesä oli vielä edessä. Minulle suvivirsi ei koskaan ollut ensisijaisesti uskonnon harjoittamista. […]

On kummallista, miten elämä joskus kuljettaa ihmistä aivan väärään suuntaan ennen kuin se hiljaa kääntää takaisin kohti oikeaa.Silloin ei vielä tiedä, että jokin järjestyy. Ei osaa nähdä kokonaisuutta. Näkee vain sen yhden raskaan päivän, yhden uuden huolen, yhden liian pitkän yön. Ja silti myöhemmin huomaa kulkeneensa kuin valmiiksi kirjoitettua polkua pitkin. Ei sellaista suoraviivaista ja […]

Äiti.Niin pieni sana, mutta täynnä turvaa, lämpöä, rakkautta ja voimaa. Kun ajattelen äitiyttä, ajattelen ensimmäisenä omaa äitiäni. Olin vasta kuusivuotias, kun isäni kuoli äkillisesti. Siihen hetkeen päättyi lapsuuteni huolettomuus tavalla, jota pieni lapsi ei täysin edes ymmärtänyt. Jäljelle jäi suru, menetys ja äiti, joka jäi yksin kasvattamaan meitä neljää lasta. Vasta aikuisena olen todella ymmärtänyt, […]

On olemassa ihmisiä, jotka osaavat olla läsnä ilman, että heidän tarvitsee tietää kaikkea. Ja sitten on ihmisiä, joille toisten elämä tuntuu olevan kuin yhteinen tiedote – jotain, mikä kuuluu jakaa eteenpäin, analysoida ja täydentää omilla tulkinnoilla. Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä ihminen oikeastaan saa siitä, että puhuu toisten asioita. Ei kiinnostuksesta voi aina […]

On outoa, miten jokin niin pieni voi kantaa niin paljon. Minä en ole koskaan ollut tavaroihin kiintyvä ihminen.En kerää enkä säästä, en pidä kiinni esineistä vain siksi, että ne ovat vanhoja. Silti minulla on tämä taulu. Se kuului äidilleni. Taulu ei ole erityinen – ainakaan ulospäin.Vaatimattomat, hieman kuluneet kehykset.Vuosiluku 1960. Puinen kiulu, täynnä päivänkakkaroita ja […]

On esineitä, joita ei tarvitse omistaa voidakseen rakastaa niitä. Tapasin hiljattain rouvan, joka tarjosi minulle vanhaa puista kehtoa. Sellaista, jonka pinta on vuosien saatossa pehmennyt käsien kosketuksesta, jonka kulmissa näkyy elämän jälkiä – pieniä kolhuja, haalistumaa, ajan hiljaista patinaa. Kehto ei ollut uusi eikä täydellinen, mutta juuri siksi se oli kaunis. En tarvinnut sitä. Silti […]

Tänä aamuna keitin kahvia ja jäin hetkeksi seisomaan keittiön ikkunan ääreen. Valo oli erilainen kuin vielä hetki sitten – pehmeämpi, kirkkaampi, lupaus jostakin uudesta. Kevät tekee sitä hiljaa, huomaamatta, mutta varmasti. Pääsiäinen on taas täällä. Ja samalla se tuo mukanaan muistoja. Muistan ajan, jolloin pääsiäinen täytti koko kodin äänillä ja liikkeellä. Ennen palmusunnuntaita pöydän ääressä […]

Hetki lentokoneessa Joskus tavallinen hetki pysäyttää yllättävällä tavalla. Istuin lentokoneessa mieheni vieressä ja odotin, että boarding päättyisi ja kone pääsisi lähtemään. Ihmiset tulivat sisään rauhallisena virtana, etsivät paikkojaan, nostivat laukkujaan ylälokeroihin, vaihtoivat muutaman sanan keskenään. Kuului monia kieliä, erilaisia äänenpainoja, lasten kysymyksiä ja väsynyttä huokailua pitkän odottelun jälkeen. Koneessa oli ihmisiä monista eri maista, eri […]

En ole kirjoittanut vähään aikaan tänne. Elämä on kuljettanut minua uusille poluille. Olen aloittanut uudessa työssä, ja uuden oppiminen on vienyt paljon voimia ja energiaa. Jokainen päivä on ollut täynnä uusia asioita, uusia oivalluksia ja hiljaista keskittymistä. Illalla olen usein ollut väsynyt – hyvällä tavalla, sellaisella tavalla, joka kertoo että mieli on saanut kasvaa. Ja […]

On ystävyyksiä, jotka alkavat niin varhain, ettei muista aikaa ennen niitä. Me kasvoimme yhdessä. Sama koulutie, samat pihat, samat vuodet, jolloin maailma oli vielä pieni ja kaikki tuntui mahdolliselta. Hän oli minua vuoden vanhempi, mutta lapsena sellaisella ei ollut merkitystä. Olimme vain me — kaksi tyttöä, joiden nauru kaikui pihalla ja kesäilloissa. Sitten elämä tapahtui, […]