Töihin paluu pitkän sairasloman jälkeen

*sisältää mainoslinkkejä, kaupallinen yhteistyö: ON24*, Slurpcoffee*, Interhome*, hyvinvoinnin.fi*

Pohdintoja kivun ja pelon keskeltä – hoitajan tarina

Uusi aamu – muutos mielessä

Herään ensimmäisenä päivänä pitkän sairasloman jälkeen. Työ tuntuu vieraalta ja pelottavalta, kuin sumuisessa metsässä, kun polkua ei erota, johon astun varoen. Selkäni diagnoosi kulkee mukanani, eikä anna unohtaa itseään.

Fyysinen rasitus herättää pelkoa*

Erikoissairaanhoidon hoitajan työ on täynnä fyysistä vaatimusta ja arjen raskautta. Juuri fyysisen rasituksen pelko on nyt kasvanut suureksi: pelkään, että kivut palaavat, jos liikaa teen, jos nostan väärin, jos askel lipsuu. Pelko kivun paluusta syö voimia ja jaksamista, eikä tätä pelkoa voi vain sivuuttaa. Se varjostaa ajatuksiani ja arkeani.

Osa-aikainen paluu – kohti uutta arkea*

Palaan aluksi osa-aikaiseen työaikaan. Tiedostan, että selkäni tarvitsee aikaa ja rauhaa, ja haluan nähdä, miten se kestää arjen kuormaa. En uskalla kiirehtiä, vaan etenen varoen ja tunnustellen, kuunnellen kehoni viestejä. Osa-aikainen työ antaa mahdollisuuden tarkkailla vointiani ja sopeutua työrytmiin uudelleen.

Pohdintoja pelosta ja voimasta

Pelko ei ole vain tunne, vaan voimien kuluttaja. Se saa epäilemään omaa jaksamista ja kykyä auttaa. Olen aina halunnut olla hoitaja, mutta nyt roolini tuntuu hauraammalta kuin ennen. Uskallanko luottaa kehooni? Uskallanko luottaa itseeni?

Kipu, nöyryys ja rohkeus

Kipeä selkä on opettanut minulle nöyryyttä. Olen joutunut pysähtymään ja hyväksymään rajani. Kivun kanssa eläminen vaatii hiljaista rohkeutta – sellaista, jota en aiemmin osannut itsessäni nähdä. Työhön palaaminen ei enää tunnu itsestään selvältä, vaan vaatii uudenlaista sopeutumista ja armollisuutta itseä kohtaan.

Toivo ja tulevaisuuden arvoitus*

Tulevaisuus on nyt arvoitus. Otan askeleeni varoen, kuuntelen selkääni ja annan ajan näyttää, mihin pystyn. Toivon, että osa-aikainen työrytmi antaa minulle mahdollisuuden löytää iloa ja merkitystä, ja että hiljalleen pelko väistyy tieltäni. Ehkä jonain aamuna huomaan, että pelko ei enää kulje niin tiukasti rinnallani – vaan tilalle jää uusi, varovainen luottamus.

Hiljalleen itseään kuunnellen ja itsestään huolehtien.https://www.hyvinvoinnin.fi/ *kaupallinen yhteistyö.