OSA 5

Elämä toipumisen jälkeen

– ei entinen, vaan nykyinen

*kaupallinen yhteistyö Book beat; Amazon.de mainoslinkki

Toipuminen ei vie sinua takaisin.

Ei siihen, joka jaksoi enemmän, ehti enemmän, vaati itseltään vähemmän armollisuutta.

Se vie sinua eteenpäin – mutta eri suuntaan kuin ehkä kuvittelit.

Moni odottaa, että toipumisen jälkeen elämä tuntuu kevyemmältä. Että voimat palaavat entiselleen.

Että kaikki asettuu.

Usein käy toisin. Elämä ei muutu helpommaksi, mutta se muuttuu rehellisemmäksi.

Rajat näkyvät selvemmin. Tarpeet kuuluvat selvemmin. Toipumisen jälkeen et ehkä enää mahdu kaikkeen. Et jaksa selittää itseäsi samalla tavalla. Et halua täyttää jokaista tilaa. Ja se voi tuntua menetykseltä. Luopumiselta jostakin, joka ennen määritteli sinua.

Mutta samalla syntyy tilaa. Pienemmälle elämälle, joka ei vaadi esittämistä. Toipumisen jälkeen opit kuuntelemaan kehoa ennen kalenteria. Hiljaisuutta ennen vastauksia.

Arki ei ole näyttävää. Se on toistuvaa, hidasta, joskus tylsääkin. Mutta siinä on rauha, joka ei katoa heti ensimmäisestä vastatuulesta.

Ehkä toipumisen jälkeen et ole vahvempi. Ehkä olet pehmeämpi. Ja juuri siksi kestävämpi. Et palaa entiseen. Etkä tarvitse sitä. Elämä toipumisen jälkeen ei ole palkinto. Se on lupa elää nyt juuri sellaisena kuin olet, vaikka se ei näyttäisi miltään ulospäin.

Ja ehkä juuri siinä on se, mitä olet koko ajan etsinyt.

Kuuntelethan itseäsi, tämä kirja on hyvä ohje siihen:*https://www.bookbeat.com/fi/book/matka-itsesi-puolelle-1406482 ja näillä kuulokkeilla kuulet laadukkaasti/rauhassa https://amzn.to/3Zauu6F

Jälkisanat

Tämä kirjoitussarja ei ollut opas. Eikä lupaus paremmasta elämästä. Se oli pysähtyminen.

Yritys kuunnella jotakin, mikä usein jää sanojen alle. Hiljaisuudesta toipuminen ei ole suoraviivainen matka. Se ei kulje kohti päämäärää, vaan syvemmälle läsnäoloon.

Jos nämä tekstit herättivät sinussa tunnistamista, et ole yksin.

Moni kulkee samaa reittiä, vaikkei aina osaa nimetä sitä. Ehkä et saanut vastauksia.

Ehkä sait luvan. Luvan hidastaa. Luvan olla keskeneräinen.

Luvan kuunnella kehoa ilman kiirettä korjata mitään. Toipuminen ei tee meistä uusia ihmisiä.

Se palauttaa meidät lähemmäs sitä, keitä olimme ennen kuin opimme selviytymään.

Jos tästä sarjasta jää jotain mukaan, toivon sen olevan tämä: Sinun ei tarvitse palata entiseen ollaksesi kokonainen.

Riittää, että jatkat siitä, missä olet – hiljaa, omaan tahtiisi.