Velan alla, mutta ei arvoton

On asioita, joista ihmiset puhuvat helposti. Ja sitten on asioita, joista vaietaan.

Ulosotto on yksi niistä.

Tämä aihe on minulle henkilökohtaisesti läheinen, sillä olen saanut seurata läheltä, miten taloudelliset vaikeudet voivat kulkea ihmisen mukana vuosia. Olen nähnyt, kuinka nopeasti elämäntilanne voi muuttua ja kuinka pitkä tie voi olla takaisin siihen, että oma talous alkaa jälleen kantaa.

Ulosottoon voi päätyä monella tavalla.

Joskus taustalla on nuorena tehtyjä taloudellisia ratkaisuja. Nuorena ei aina osaa ajatella, kuinka pitkälle tämän päivän päätökset voivat kantaa. Elämässä voi olla tarve kuulua joukkoon, elää samanlaista elämää kuin muutkin ja pitää kiinni tietynlaisesta arjesta. Luottoa saa helposti, mutta myöhemmin laskut on kuitenkin maksettava.

Joskus taas taloudellinen ahdinko tulee aivan toista kautta.

Sairaus. Työttömyys. Ero. Yllättävä elämäntilanne. Pienentyneet tulot.

Joskus yhden ihmisen tulotaso romahtaa, mutta asumisen, ruoan ja muun arjen välttämättömät menot eivät pienene.

Silloin voi joutua tilanteeseen, jossa kaikkeen ei yksinkertaisesti ole rahaa.

Ensin jätetään ehkä yksi lasku maksamatta. Sitten toinen. Laskut menevät perintään ja lopulta ulosottoon.

Ja siitä voi alkaa vuosia kestävä kierre.

Ulosotossa oleva ihminen maksaa velkojaan kuukausi toisensa jälkeen, mutta samalla hänen pitäisi pystyä elämään tavallista elämää sillä rahalla, joka jää jäljelle. Jos tulot ovat kohtuulliset, ei välttämättä saa yhteiskunnalta juuri sellaista apua, jota vaikeassa tilanteessa tarvitsisi.

Syntyy tunne, että on kahden maailman välissä.

Ei ole tarpeeksi pienituloista saadakseen kaikkea mahdollista tukea, mutta ei myöskään taloudellisesti vapaa.

Ja samalla velat voivat kasvaa korkojen ja kulujen myötä suuremmiksi kuin alkuperäinen summa olisi antanut ymmärtää.

Ehkä raskainta ei kuitenkaan ole aina raha.

Vaan häpeä.

Ulosotossa oleva ihminen voi alkaa ajatella, että muut katsovat häntä eri tavalla. Että hän on epäonnistunut. Että hän on huonompi kuin muut.

Minusta meidän pitäisi päästä tästä ajattelusta eroon.

Velka ei tee ihmisestä huonompaa.

Ulosotto ei kerro koko ihmisen tarinaa.

Emme voi tietää, mitä kaikkea toisen ihmisen elämässä on tapahtunut ennen kuin hän on päätynyt siihen tilanteeseen, jossa nyt on.

Jokaisen ulosottovelan takana on ihminen.

Ihminen, jolla on ollut unelmia, läheisiä, iloja ja suruja. Ihminen, joka on voinut tehdä virheitä, mutta joka on voinut myös joutua tilanteeseen, jota ei itse valinnut.

Ja ehkä meidän pitäisi yhteiskuntana miettiä enemmän sitä, miten ihminen saataisiin kiinni silloin, kun talous alkaa ensimmäisen kerran horjua.

Miten avun hakemisesta voisi tehdä helpompaa?

Miten häpeää voisi vähentää?

Miten ihminen voisi saada apua ennen kuin yksi maksamaton lasku muuttuu pitkäksi velkakierteeksi?

Avun pyytäminen ei ole epäonnistumista.

Joskus se on juuri vastuullinen teko.

Ja vaikka ulosotto voi tuntua loputtomalta, sen ei tarvitse olla sitä.

Velkojen maksaminen voi kestää vuosia. Se voi vaatia kärsivällisyyttä, luopumista ja paljon sitkeyttä. Välillä voi tuntua siltä, ettei loppua näy.

Mutta joskus tulee päivä, jolloin viimeinenkin velka on maksettu.

Silloin kyse ei ole vain siitä, että jokin summa on poistunut maksettavien listalta.

Kyse voi olla vapauden tunteesta.

Siitä, että uskaltaa jälleen ajatella tulevaisuutta.

Uskaltaa tehdä suunnitelmia.

Uskaltaa haaveilla.

Uskaltaa ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ajatella, ettei koko elämä tarvitsekaan kulkea velkojen ehdoilla.

Jos olet juuri nyt ulosotossa tai taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, haluan sanoa sinulle yhden asian.

Älä tee velastasi identiteettiäsi.

Sinä et ole velkasi.

Sinä et ole ulosottosi.

Olet ihminen, jonka elämässä on ollut vaikea vaihe.

Ja vaikea vaihe ei ole sama asia kuin epäonnistunut elämä.

Tulevaisuutta saa edelleen suunnitella.

Unelmia saa edelleen olla.

Vaikka tie olisi pitkä, sitä voi kulkea eteenpäin.

Yksi kuukausi kerrallaan.

Yksi askel kerrallaan.

Sillä velka voi olla osa ihmisen elämäntarinaa.

Mutta sen ei tarvitse olla koko tarina.

Velan alla voi olla raskasta.
Mutta velan alla ei tarvitse olla arvoton.