Jokaisella meistä on kruunu – vaikka se olisi välillä vinossa

Oletko koskaan ajatellut, että jokaisella meistä voisi olla oma näkymätön kruunu?

Sellainen, joka kulkee mukana arjessa. Kauppareissuilla, työpaikalla, tiskatessa ja silloin, kun elämä tuntuu heittävän eteemme vähän liikaa kerralla.

Välillä kruunu istuu kauniisti paikoillaan. Joskus se keikkuu vinossa. Ja toisinaan se taitaa pudota kokonaan, kun tiskivuori kasvaa ja hermot ovat yhtä solmussa kuin kuulokkeiden johdot käsilaukun pohjalla.

Silloin saattaa unohtua, kuka oikein onkaan.

Oman elämänsä kuningattarena tai kuninkaana olemiseen ei tarvita linnaa, aatelista sukua eikä timanttikoristeista kruunua. Riittää, että muistaa oman arvonsa.

Meillä jokaisella on oma tarinamme. Olemme selvinneet vaikeista päivistä, iloinneet pienistä asioista, kompastuneet ja nousseet uudelleen. Eikö siinä ole jo jotakin kuninkaallista?

Eikä kruunun kantaminen tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla täydellistä. Joskus suurinta vahvuutta on myöntää olevansa väsynyt. Joskus viisautta on pyytää apua. Ja joskus paras ratkaisu on vetäytyä hetkeksi omaan rauhaan ja antaa valtakunnan selvitä ilman omaa jatkuvaa valvontaa.

Me olemme kaikki erilaisia, aivan kuten jalokivetkin. Toiset säihkyvät kauas, toiset hehkuvat hillitysti. Yhden valo on naurussa, toisen lempeydessä ja kolmannen siinä, että hän jaksaa olla rinnalla silloin, kun toisella on vaikeaa.

Sinun arvosi ei vähene siksi, että jonkun toisen elämä näyttää loistokkaammalta.

Joten jos tänään tuntuu siltä, että kruunu on vinossa, oikaise se. Jos se on pudonnut, nosta takaisin. Ja jos et löydä sitä mistään, istu hetkeksi alas ja hengitä.

Sinun ei tarvitse olla prinsessa syntymästäsi asti. Saat olla oman elämäsi kuningatar juuri sellaisena kuin olet.

Ja jos kruunu vähän keikkuu, hymyile sille. Sehän on vain merkki siitä, että olet elänyt.